Kitaraopetus muuttuu kurssipaketeiksi elokuussa – juhannukseen saakka vielä yksittäisiä tunteja edullisesti

Vielä juhannusviikolle 25 saakka annan kitaratunteja hyvien kulkuyhteyksien varrella Espoon Olarissa edulliseen 31€/45minuuttia hintaan. Maanantaista 6.6.2016 alkaen on myös mahdollista pitää tunteja päiväsaikaan – ja mahdollisuus pitää myös todellinen kitaransoiton treenaamisen tehokuuri. Mieluiten meilaa antti.sunell(ø)gmail.com.

Elokuusta 2016 lähtien kitaraopetus muuttuu kurssimaisiksi aihekohtaisiksi ja tavoitteelliseksi paketeiksi. Kurssipakettien etuja verrattuna perinteisiin yksityistunteihin on mm:

  • materiaali sisältyy hintaan ja se on selkeästi kansioitu
  • kurssi on selkeästi määritelty – takuu jonkin osa-alueen paranemisesta, mikäli kursiin liittyvät harjoitukset tehdään
  • asiakas tietää selkeästi mihin pyritään ja osaa suhteuttaa omat tavoitteensa sisältöön nähden
  • taatusti huolella suunnitellut tuntikokonaisuudet
  • kuitenkin mahdollisuus räätälöintiin kurssikokonaisuuden sisällä – mikäli kyse yksityistunneista
  • jne.

Kurssit tulevat olemaan jotakuinkin seuraavat:

  1. Sähkökitaran tekniikkaa paremmaksi klassisella ohjelmistolla. Kurssi 1.
    • intermediate level
    • tarkoitettu soittajille, jotka haluavat laajentaa teknistä ja harmonista ilmaisupalettiaan, esimerkiksi blues-rock soittajille, jotka tuntevat “polkevansa paikallaan”
    • oikean käden mahdollisuudet, hybrid-picking
    • haltuun edistyneempää harmoniankäsittelyä: käännökset, äänenkuljetus
    • asioiden soveltaminen muihin genreihin (rock, pop, jazz…)
    • noin 10 kappaletta/ 10x45min
    • kappaleista tulee olemaan myös tabulatuurit (suosittelen silti nuotinlukukurssia)
    • takaa paremmat ilmaisumahdollisuudet ja tekniikan, jos kurssiaineisto treenataan
    • hinta noin 400€
    • huom. ei kuitenkaan neoklassinen/metallikitaroinnin kurssi
  2. Nuotinluku haltuun.
    • beginner/intermediate/advanced -level
    • “…ja mähän en lue nuotteja.” –lausahduksella saattoi kerätä uskottavuuspisteitä Pihtiputaan rokkipiireissä 80-luvulla, mutta nykyään fiksu soittaja genrestä riippumatta haluaa opetella nuotinluvun ja -kirjoittamisen perusteet yksinkertaisesti siksi että se mahdollistaa paljon rikkaamman musiikkimaailman.
    • tabulatuuri on kyllä hyvä, mutta nuottikirjoitus on nopeampi ja universaalimpi kun sen vaan jaksaa opetella
    • otelaudan hahmotus vapaassa asemassa
    • otelaudan hahmotus asemissa
    • kielen pitkittäinen hahmotus
    • erillisiä melodia- ja rytmiikkaharjoituksia
    • aineisto länsimaisen taidemusiikin historiasta vuosisatojen varrelta ja opettajan tuottamaa
    • takaa merkittävästi paremman nuotinluku ja -kirjoitustaidon, kunhan paketin harjoitukset suoritetaan
    • 5x45min -10x45min riippuen alkutilanteesta
  3. Modaalinen harmonia ja sävellys.
    • intermediate
    • omat luovat voimat käyttöön!
    • moodi-improvisointi
    • harmonia: modaaliset voicingit, kvarttisoinnut jne.
    • harjoitusten suorittaminen takaa luovuuden lukkojen ja kitaran otelaudan avautumisen

Myös muuta luvassa – kurssikuvaukset tarkentuvat kesällä.

Lisätietoja meilitse: antti.sunell(ø)gmail.com

Suomalaisen musiikkitieteen menetetyt mahdollisuudet – malli hallittuun alasajoon.

1970-luvulla Helsingin yliopistolla Erkki Kurenniemi rakentaa musiikkitieteen laitoksella laitteita studioon. Miljoonan taalan paikka! Satsataan laitekehitykseen ja haetaan yhteistyömahdollisuuksia kansainvälisiltä syntikkavalmistajilta, annetaan prototyypit jonkun kansainvälistä huomiota saaneen muusikon – vaikka Giorgio Moroderin – käyttöön. Valitettavasti näin ei kuitenkaan tapahdu. Nämä innovaatiot tehdään täysin ilmaiseksilaitoksen budjettia ei käytetä. Laitos keskittyy inuittien örinää kultturisesti analysoivaan etnomusikologiaan, semiotiikkaan ja muihin vastaaviin suuntauksiin, jotka eivät koskaan pystyneet saavuttamaan tarttumapintaa käytännön musiikki- tai muullekaan elämälle, vaan jäivät pienten akateemisten piirien apurahapuuhasteluksi.

1990-luvulla Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksella on kyllä ihan hyvät puitteet: on studiota ja viimeisimpiä Macceja ohjelmistoineen. Jälleen miljoonan taalan paikka! Erikoistetaan opiskelijat koneiden ja ohjelmistojen käyttöön, aletaan panostaa ohjelmistokehitykseen. Tehdään täällä musiikkiohjelmistojen, teknisen tuotannon ja laitekehityksen tulevat kansainväliset taitajat! Valitettavasti kuitenkaan näin ei tapahdu. Studion ovi pysyy kiinni ja Maccien musaohjelmistojen treenaaminen on opiskelijoiden vapaaa-ajan toimintaa (onneksi muuten itselläni näin oli). Järjestetään musiikkituotannon kurssi, mutta luennoitsija luennoi tuhannen kalvonsa kanssa psykoanalyysiä Paul McCartneystä! No okei – tuolla kurssilla tehtiin piisi – nuoteilla tietysti. Omani vain oli liian intuitiivis-implisiittisesti toteutettu: biisinkirjoittaminen kun oli tehty ilman kirjallisia lähteitä! 1,5:llä nippanappa läpi…

Tässä oli kaksi esimerkkiä siitä kuinka musiikkitieteen valtavirta on mennyt sokeasti käytännöstä vierautunutta akateemista uomaansa pitkin unohtaen mahdollisuutensa olla rakentava osa maailmaa. Suurimmalla osalla tieteistä on oma jatkumoalansa, esimerkiksi musiikkikasvatuksella monipuolinen pedagoginen ammattimaailma, joissa maisterin paperit ainakin periaatteen tasolla kertovat tieteeseen nojaavasta pedagogiikasta. Musiikkitieteellä tällaista jatkumoalaa ei ole! Toki musiikkitieteestä valmistuneet ovat tilastollisesti työllistyneet hyvin – suurelta osin töihin, joilla ei ole mitään tekemistä musiikkitieteessä opiskeltujen asioiden kanssa. Lähes satavuotisen historiansa aikana suomalaisen musiikkitieteen valtavirta ei ole onnistunut luomaan yhtään merkittävää käytäntöön sovellettavaa tulosta. Tie on siis käyty loppuun.

Julkinen budjetti on rajallinen. Valitettavasti myös koulutuksesta ja tutkimuksesta on leikattava. Esitänkin nyt mallin, jossa musiikkitiede ajetaan Suomessa alas itsenäisenä tieteenalana, kuitenkin siten että mahdollisuudet käytäntöä tukevana ja innovaatioita tekevänä tuotteistavana suuntauksena säilyisi edelleen.

Musiikkitiedettä voi Suomessa opiskella peräti neljässä paikassa! Tarkastellaanpa nyt Turun yliopiston, Åbo Akademin, Helsingin yliopiston ja Jyväskylän yliopiston musiikkitiede-esittelyitä hevonpaskatutka vahvasti päällä. Tarkastellaan mikä on säilyttämisen arvoista, sovellettavaa ja jopa mahdollisesti kaupallistettavaa.

Turun yliopistossa painotutaan mm. ekomusikologiaan ja musiikin kriittiseen diskurssianalyysiin. Musiikkiteknologiaa tutkitaan kulttuurisesti. Ei siis mitään käytäntöön ja sovellettavuuteen vivahtavaa. Sorry Turku, koko toiminta vaan leikkuriin…käytäntöön suuntautuneet voinevat suunnistaa kohti Helsinkiä ja Jyväskylää…tai sitten kielen vaihtamista, sillä…

Åbo Akademin toiminta on varmaan pientä ja rahoitus tulee varmaankin suurilta osin säätiöiltä, joten jätetäänpä rauhaan tällä kertaa…

Jyväskylässä opiskellaan mm. kehollisuutta musiikissa ja yhteisöllisyyttä musiikissa. No huh huh! Menetelmäopintojakin on ihan tarpeeksi… Ehdotan Jyväskylälle seuraavaa järjestelyä: pedagogisesti suuntautuneet musiikkikasvatuksen puolelle ja teknisesti ja neurotieteellisesti (todellakin tärkeä ala!) suuntautuneet erillisiin Music and mind-tyylisiin maisteriohjelmiin, joissa käsittääkseni ihan vakavasti tavoitellaan sovellettavuutta käytäntöön.

Entäpäs sitten Helsinki? Ehdotan tietokoneavusteisen tutkimuksen siirtämistä Aalto-yliopiston yhteyteen. Etnomusikologiat ja semiotiikat kylmästi vaan romukoppaan.

Itse olen aikanaan valmistunut Jyväskylän musiikkitieteestä (tosin myös ammatillista käytäntöä lähellä olevan erittäin tarpeellisen musiikkikasvatuksen opinnot plakkarissa), joten tiedän tasan tarkkaan mistä puhun. Varmasti kirjoitukseni tulee ärsyttämään monia – mutta itse katson tämän olevan alan sisältä tuleva rakentava ehdotus: näillä toiminpiteillä saataisiin käytännönläheisille soveltajille lisää resursseja ja säästöäkin tulisi.

Max Martin (osa 3) – työskentely

Yksi juttu on varmaa: Max Martin työskentelee ja on työskennellyt musiikkinsa eteen paljon. Fredrik Eliassonin Ruotsin radion P4-kanavalle tekemässä ohjelmassa Arvet efter Cheiron – en oändlig historia moni haastateltava kertoo pyöreitä päiviä studiollaan viettävästä huipputuottajasta.

Cheiron-vuosien jälkeen menestys tuottajana ja laulunkirjoittajana ei jatkunutkaan samanlaisena. Martin itse kutsuu vuosia 2001-2003 “kylmiksi vuosiksi”. Valtavasta kontrollintarpeesta tuli ongelma. Ratkaisuksi tuli ottaa työprosessiin mukaan useampia tekijöitä. Tällöin prosessiin saatiin uutta myönteistä energiaa – ja myös jokainen oppi toisiltaan. Kehitys laulunkirjoittajana/tuottajana oli nyt kaikille prosessiin osallistuneille nopeampaa. Ja niinpä menetys alkoi uudelle ja “kylmät vuodet” loppuivat Kelly Clarksonin Since You Been Gone –hitin myötä.

Martin on hyvin melodiakeskeinen lauluntekijä. Hyvin pitkään hallitsevana työtapana oli kehitellä ensin laulumelodiat ja sen jälkeen koko muu paketti. Sanelukone on tärkein työväline tässä tekniikassa.

Nykyään Martin tekee töitä monilla erilaisilla metodeilla. Yksi tavoista on tehdä laulumelodiat toisten tekemien taustojen päälle. Esimerkkinä tällaisesta työskentelystä ovat laulut Roar ja Beauty And the Beat. Monesti Martin myös kehittelee toisten tekemiä lauluja edelleen.

Martin kertoo hakevansa balanssia laulun eri osien välille. Tähän prosessiin käytetään kunnolla aikaa. Valtava kokemus on tuonut tekemiseen keinoja, joilla päästään työkentelyssä eteenpäin, mikäli esimerkiksi työnteko on jumiutunut hyvään säkeistömelodiaan. Esimerkiksi haastattelussa Martin ottaa Taylor Swiftin kappaleen Shake It Off. Kuitenkin homma pyritään pitämään spontaanina ja intuitiivisena.

Tällä hetkellä “Martinin tallissa” on kymmenisen laulunkirjoittajaa ja tuottajaa sekä Los Angelesissa että Tukholmassa. Hittiä siis syntyy vuorokauden ympäri…

 

Max Martin (osa 2) – kunnia menestyksestä ruotsalaiselle julkiselle musiikkikoulutukselle

“Ingenting, absolut ingenting.”

Näin vastaa ruotsalainen huipputuottaja ja -laulunkirjoittaja Max Martin kun Fredrik Eliasson kysyy häneltä radio-ohjelmassa Arvet efter Cheiron – en oändlig historia mitä hän olisi ilman ruotsalaista julkista musiikkikoulutusta.

Martin opiskeli  kunnallisessa musiikkikoulussa Tukholman lähellä nokkahuilua, trumpettia ja käyrätorvea. Sandbergit eivät olleet “musiikkiperhe” ammatillisessa mielessä. Puhaltimista nuori Martin innostui kuullessaan elävänä kouluorkesterin konsertin. Aikaa vietettiin paljon treenikämpillä ja – huoneissa – joista moni oli yhteiskunnan subventoimia.

Aikaansa Södra Latin-lukion musiikkilinjalla Martin pitää myös erittäin merkittävänä uransa kehitykselle. Koulussa opiskeli samaan aikaan lukuisia nykyisen ruotsalaisen musiikkielämän huippuvaikuttajia: Klas Åhlund, Peter Jöback, Alexander Kronlund… Koulussa inspiroiduttiin yleisestä lahjakkuudesta ja luotiin tärkeitä verkostoja.

Martin Sandberg asuu ja työskentelee nykyään pääsääntöisesti Los Angelesissa. Muuton ensisijaiseksi syyksi Martin kertoo halun edistää lastensa kielitaitoa ja kulttuurien tuntemusta – toisena syynä toki mainitaan ammatillinen syy olla musiikkiteollisuuden keskiössä. Ruotsin korkeaa verotusta Martin ei mainitse muuttonsa syynä.

Martin pitää yhteiskunnan satsausta musiikkiin, musiikkikoulutukseen – ja kulttuuriin ylipäätään – erittäin tärkeänä. Ainakin hänen tapauksessaan julkinen subventointi on tuonut kruunut verotuloina takaisin – kerroin lienee tähtitieteellinen…

Nykyisinä “vaikeina aikoina” suosittelisin kulttuuri- ja koulutusleikkauksia suunnittelevia suomalaisia päättäjiä tutustumaan Max Martinin ja monien muiden nykyisten ruotsalaisten musiikkimenestyjien tarinaan. Subventointi kulttuuriin on paitsi maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin, mutta mikä on kaikkein tärkeintä: lisännyt valtavasti yhteiskunnan yleistä hyvinvointia – tätä seikkaa ei mitata rahassa.

Max Martin (osa 1) – kaiken takana on Cheiron

Kukaan maailmassa on tuskin voinut välttyä kuulemasta Max Martinin musiikkia. Hittilistoilta tuntuu koko ajan löytyvän jotain, jossa tämän ruotsalaisen tähtituottajan näpit on jollain lailla pelissä. Billboard-listan ykkösten tekijänä mies on kolmantena – enemmän Billboard-ykkösiä ovat tehtailleet vain herrat Paul McCartney ja John Lennon.

Itse Martin Sandbergistä ja hänen työskentelystään kuitenkin tiedetään minimaalisesti. Mies kun keskittyy täysillä työhönsä eikä paistattele liiemmälti julkisuudessa – eikä haastatteluita tipu. Paitsi ehkä kerran kymmenessä vuodessa omalla äidinkielellä kotikaupungin paikallisradiolle…

Nyt Sveriges Radion P4-kanavalla kuitenkin tullut Fredrik Eliassonin 135 minuutin mittainen ohjelma Arvet efter Cheiron – en oändlig historia Cheiron-studion jälkimainingeista. Ohjelmassa Max Martin, Shellback ja moni muu hittitehtailija  ovat laajalti äänessä. Tämä ohjelma on vielä jonkin aikaa kuultavissa Ruotsin radion sivuilla. Mutta jos ohjelma ehtii kadota verkosta tai jos tämä jalo skandinaavinen kieli (joka muuten kannattaa opetella jo pelkästään dekkareiden takia) tuottaa vaikeaa, referoin asiaa tässä hieman suomeksi.

Cheiron-studio toimi Tukholmassa vuosina 1993 – 2000. Denniz PoP ja Tom Talomaa perustivat studion tavoitteenaan tuottaa musiikkia, joka menestyisi laajalti koko maailmassa. Tarkoituksena oli hyödyntää ruotsalaisten tekijöiden hyviä laulunteko- ja tuotantotaitoja – ei niinkään tuottaa paikallisia artisteja. Artisteja, joille Cheiron teki musiikkia olivat mm. Ace of Base, Britney Spears, Backstreet Boys ja Bon Jovi. Max Martin palkattiin Cheironille hommiin varsin varhaisessa vaiheessa.

Cheironilla työskenteli kymmenkunta lauluntekijää ja tuottajaa. Tuotannon ideana oli jo alunperinkin tiimityö. Paikka jakaantui useisiin pieniin työpisteisiin, joissa työskenneltiin 2-3 hengen ryhmissä. Ovet kuitenkin “pidettiin auki” ja ideoita vaihdettiin runsaasti. Cheironin työskentelymentaliteettia ja – ilmapiiriä kuvaillaan ainutlaatuiseksi.

Jörgen Elofsson kertoo, että Cheironin musiikintekeminen oli hyvin analyyttistä – voidaan jopa puhua termistä eningeering musiikin tekemisen yhteydessä. Ajan myötä Cheironilla kehittyi tietynlainen kaava, jota sovellettiin hittipiisien tehtailussa. “Cheiron-kaavasta” on puhunut mm. Cheironilla työskennellyt Andreas Carlsson TV-ohjelmasarjassa Låtarna som förändrade musiken, sekä Arnthor Birgisson ASCAP-luennossaan. Myös Eliassonin ohjelmassa viitataan “kaavaan” usein.

Seuraavassa muutamia Cheiron-kaavan piirteitä:

•kun kertosäe tulee, se on jo “kuultu”

•korkeintaan kolme melodista elementtiä samassa kappaleessa

•rakenne aina suurinpiirtein sama: ABABCBB

•kappale tunnistettavissa sekunnissa

•aiheiden jatkuva kierrätys

Tällä kertaa aiheesta tämän verran – lisää on tulossa!