Mysteeri Nashvillessä

Yhdysvaltalaisen Lady Antebellumin kolmannella levyllä on bonuskappaleena ns. akustinen versio yhtyeen megahitistä Need You Now. Kysymyksessä ei ole esimerkiksi tunnelmallinen livetaltiointi, vaan todennäköisesti melkolailla fiksattuun tempoon menevä viimeistelty studiodemo. Lähdin selvittämään asiaa täysin väärästä paikasta.

Ensimmäistä blogausta tehdessä eteen tuli toinenkin mysteeri. Miksi Behind Scenes-tyylisellä musiikkivideolla on slidekitara, mutta minun levyilläni ei.

No kun tuossa videolla on US-versio ja täälläpäin maailmaa taas tarjotaan outside-US-versiota – levy-yhtiöissä kun oletetaan että meille eurooppalaisille ei kantrielementit oikein nappaa…

Katsotaanpa vielä pätkä, jossa Cromwell nakuttelee Lady Antebellum-sessiossa.

”Ja minähän en YouTube-kommentteja lueskele!”

Ehkä välillä kannattaisi.  Ja kannattaa myös välillä katsoa kuka videon on ladannut. Sattuu nyt tällä kertaa olemaan Lady Antebellumin basisti Craig Young.

Joten nyt on #muuten mahdollisuus ensimmäisen asteen metodiin: kysytään asiasta paremmin tietävältä.

Joten jätin kommenttikenttään seuraavan viestin: ”Thank You Craig for sharing this and thanks all the great work on Lady Antebellum albums! Seems that Chad is playing on some kind loop – is that some kind of click track or guide track?” Suurella jännityksellä jään odottamaan vastaako kiireinen ykkösketjun soittaja…

Videon kommenttikentässä Craig kertoo: ”the drums take 4 hours, and then everyone else get 5 minutes…”

Eli ensin taotaan ylivoimainen rumpuraita ja siihen päälle muiden selvittävä pohjalta ensimmäisellä otolla…

Kun tarkkaan kuuntelee, Cromwell soittaa jonkinlaisen loopin päälle. Kyseessä tuskin on Need You Now – ehkäpä joku muu levyn tai levylle pääsemätön medium-tempoinen kappale.

Eli tällä kertaa taotaan Nashville-perinteestä hieman poiketen klikin päälle. Ehkä tarkemmin ilmaistuna guide-trackin päälle.

Guide trackissä on klikin lisäksi kappaleen rakenne, peruslaulut ja perusharmoniat – esim. peruskomppikitara. Lopulliseen versioon äänitetään ensin rummut ja basso. Tuo alunperin mainittu bonusraita lienee toiminut ainakin osittain guide-trackinä Cromwellille.

Ansiokkaita nettilinkkejä guide-trackin tekemiseen:

Music Stack Exchance-sivusto

Recording Revolution-sivusto ja täältä videota

Cobalt Audio-sivusto

Ja lopuksi kaikkein herkullisin linkki:

Sound On Sound -sivuston laaja tuottaja Paul Worleyn ja ääniteknikko Clarke Schleicherin haastattelu.

Aiheena haastattelussa mm.

• esituotanto
• tuottajan työ
• live-soittajakeskeisyys Nashvillessä
• songwriting – työskentely laulunkirjoittajien kanssa
• teknistä dataa, mm. mikeistä (paljon!)
• harjoittelusta ja sovittamisesta, harjoitusdemojen tekemisestä
• jenkki- ja muun maailman versiot

Mysteeri ei vielä aivan selvinnyt, mutta kysellään ja kommentoikaa ihmeessä! Lopuksi blogauksen sovelluskohteet:

• guide-trackin tekeminen
• äänittäminen
• yleinen musiikkituotanto

 

 

 

 

Sovellettavan tiedon tuottamisen haaste

Tässä on työn alla mm. pieni linkkikokoelma, josta voi löytää vastauksia edellisessä postauksessa esitettyihin kysymyksiin. Mielelläni käytän asian selvittämiseksi muutaman tunnin lomastani.

Tiedon etsiminen ja kirjoittaminen on kivaa ja aion kehittyä molemmissa. Erityistä bonusta tulee, jos vielä pystyy olemaan hyödyksi toisille.

Kehittyäkseen täytyy kuitenkin olla jonkin verran tavoitteita ja harrasteella sopivaa haasteellisuutta (lukeekaa #muuten oikeasti se Csikszentmihalyin Flow). Niinpä asetan itselleni haasteen.

Aion tuottaa tässä blogissa vuoden loppuun mennessä vähintään kaksi kertaa enemmän sovellettavaa tietoa kuin mitä institutionaalinen suomalainen musiikkitiede pystyy tuottamaan koko vuoden 2016 aikana.

Paino on sanalla soveltava. Eli tiedon täytyy olla sovellettavissa jollain tavalla – vaikkapa kitaransoittoon, koulutukseen/opetukseen tai vaikkapa piisintekemiseen. Institutionaaliseksi musiikkitieteeksi lasketaan kaikki julkaistu materiaali, johon on jollain tavalla käytetty julkista rahoitusta. Tämä tarkoittaa yliopistoilla vakinaisesti työskentelevien professoreiden yms. porukan, sekä valtion apurahoja nauttivan porukan tekemää julkaistua musiikkitiedettä. Yksityisten säätiöiden apurahoilla tehtyä tutkimusta ei lasketa mukaan. Tähän ei kuulu myöskään gradut, sillä aina kuitenkin löytyy niitä rohkeita, jotka uskaltavat tehdä jotain käytännönläheistä pelkäämättä egomaanisten tohtoreiden kostotoimenpiteitä (gradun tarkastus venähtää yli puoli vuotta, hylsy tai mahdollisimman heikko arvosana, paperit kuntoon vasta kun yleiset virkahaut ohi jne. jne.). Ulkopuolella ovat myös käytännönläheinen musiikkikasvatus ja Jyväskylän MMT-ohjelma.

Itse teen hommaa harrastuksena töiden ohessa. Tämä saattaa hieman vaikuttaa kirjoittamisen säännöllisyyteen.

Entä metodiikka? Seuraavat menetelmät ovat erinomaisia tiedonhankintaan:

1. Soitto tai muu yhteydenotto asiantuntijaan (ehdottomasti paras metodi!)
2. YouTube-haku
3. Hakukonehaku
4. Helmet-kirjastohaku, Arsca-haku
5. (tuskin tarvitsee, mutta laitetaan vielä yliopistojen kirjastojen haku)

Mutta hei! Jotta homma olisi mahdollisimman mielenkiintoista, homman on hyvä olla vuorovaikutteista! Tarkoittaa sitä että lukijoiden ehdotuksista olen erittäin kiitollinen. Vähän jo aikaisemmista postauksista saa mieltmyksistäni osviittaa, mutta kaikki musiikkimaailman käytännön kysymykset huomioidaan. Eli viestiä vaan meilillä, Twitterissä, Facebookissa, tai kommenttikentässä – ihan miten vaan!

Miten pisteet sitten lasketaan? Joululoman jälkeen tammikuussa 2017 tsekataan tämä blogi ja vierelle institutionaalisesti julkaistu musatiede. Kun jutusta löytyy selkeästi osoitettavissa oleva soveltamiskohde, saa julkaisu pisteen (tai vaikka kaksi, jos sovelluskohteita löytyy). Jos en saa kaksi kertaa enempää pisteitä, lupaan jokaiselle yliopiston musiikkitieteellä vakituisesti työskentelevälle ilmaisen 45 minuutin soittotunnin!

 

 

 

 

Musiikkitiede keskityy vääriin asioihin

Viime päivinä olen kuunnellut ja soitellut yhdysvaltalaisen Lady Antebellum-yhtyeen tuotantoa. Yhtyeen kolmannen levyn Own the Night lopussa on bonusraitana akustinen versio yhtyeen megahitistä Need You Now. Versio koostuu dominoivasta ”kahdella kädellä” soitetusta melkoisen alleviivaavasta ja taitteita vahvasti merkkaavasta pianosäestyksestä, parista tasaisia kahdeksasosia soittavasta kitarasta, sekä suhteellisen kuivista ja rytmisesti täsmällisistä lauluosuuksista. Piano vaikuttaa kvantisoidulta. Ei siis todellakaan mitään luomuakustista meininkiä.

Tätä ei varmasti ole alunperin julkaistavaksi tarkoitettu. Bonusraidan täytyy siis olla demo. Mutta onko tätä käytetty click-trackina lopulliselle versiolle? Tai rumpalille, jonka osuuden päälle lopulliset äänitykset on tehty?

Vaikka minulla on sekä musiikkitieteen että musiikkikasvatuksen syventävät opinnot, minä en kuitenkaan kovin paljoa tiedä kuinka levyjä tehdään musiikkiteollisuuden suurkaupungissa Nashvillessä.  Musiikkitieteessähän lähdettiin musiikkituotantoa käsittelemään psykoanalyysin kautta… Mutta tiedonjanoni on valtava.

Niinpä kirjastoon – oikein yliopiston kirjastoon selvittämään asiaa. Niinhän tämä ja moni muu asia selviäisi! Hakusanoiksi siis music, production ja Nashville.

Ja tässä tulos:

Eli yksi tulos, jonka relevanssi kovin vähäistä. Kirjojakin vain yksi kappale.

Surkeaa – enpä lähtenyt kansalliskirjastoon.

No tehdäänpä huvikseen toinen haku.

Olen soittanut ja tehnyt musiikkia 80-luvulta ja työkseni lähinnä opettanut lähinnä musiikkia tavalla tai toisella parikymmentä vuotta. En ole ikinä tekemisen käytäntööni tarvinnut musiikkitieteen suuntausta nimeltään Music & Gender. Tiedän, että se ei todellakaan mittaa mitään, eikä ”tutkimukset” ole toistettavissa – eli music and gender ei täytä tieteelle asetettuja perusvaatimuksia. Kyselyistäni huolimatta en ole saanut selville mihin tuota music & genderiä käytetään ja/tai tarvitaan.

Meilläpäin tuollaista sanotaan huuhaaksi, höpö-höpöksi tai lässytykseksi.

Sen tiedän kuitenkin, että suuntauksella on professuureja Suomessa! Ja ollut pitkään!

Joku matemaattisesti lahjakkaampi voisikin laskea mitä pelkästään nämä aineen professuurit ovat tulleet vuosikymmenten saatossa yhteiskunnallemme maksamaan – sivukuluista puhumattakaan.

Mutta takaisin hakuun:

Eli ainakin 573 viitettä täydellä relevanssilla! Niteillä vieläpä useita saatavuustietoja!

Tottakai minä tiedän, että hain tietoa täysin väärästä paikasta! Kysymykseni tulee ratkeamaan ihan muilla keinoilla. Niin kuin useimpiin muihinkin käytännön ongelmiin. Mutta miksi pitää pitää yllä kallista järjestelmää, joka on painotuksiltaan täysin hakoteillä?

Eikä tämä ole ensimmäinen tapaus. Vastaavia hakuesimerkkejä pystyisi antamaan kymmeniä. Musiikkitiede ei pysty antamaan vastauksia ja käytännön tietoa harrastuksen tai ammatin tueksi, koska se painottuu epäoleellisiin asioihin.

Lopetetaan nykymuotoinen musiikkitiede. Ainakin lopetetaan yhteiskunnan rahojen pumppaaminen tuollaiseen toimintaan – harrastaa toki saa mitä vaan.

(lue myös postaukseni musiikkitieteen menetetyistä mahdollisuuksista)

 

 

 

Lady Antebellum – Need You Now

Need You Now on yhdysvaltalaisen country-pop-yhtyeen Lady Antebellumin suuri hitti vuodelta 2010. Yhdysvalloissa kappale oli country- ja adult contemporary-listojen kärjessä ja käväisipä Billboard Hot 100-listan kakkosenakin. Yhdysvaltojen lisäksi Grammy-palkittu kappale oli hitti muuallakin maailmassa, mikä ei välttämättä ole tyypillistä countryksi luokiteltavalle musiikille.

Laulun ovat säveltäneet yhtyeen jäsenet Hillary Scott, Charles Kelley ja Dave Haywood – sekä Josh Kear. Kappale on yhtyeen toiselta, samannimiselta albumilta, jonka on tuottanut yhtyeen lisäksi Paul Worley.

Laulu on medium-tempoinen (110 bpm). Melodiat voidaan katsoa muodostuneen korkeintaan parista kolmesta motiivista. Kertosäkeen melodia on tavallaan ”jo kuultu” kertosäkeeseen mennessä. Laulun sävellaji on E-duuri, joskin ensimmäisen asteen E-sointu rävähtää ensimmäistä kertaa vasta kertosäkeessä. Nämä piirteet ovat tyypillisiä ns. ruotsalaiselle laulunkirjoitukselle, mutta en mitenkään tiedä kuinka tietoisia vahvasta country-perinteestä ponnistavat muusikot tästä ovat…

Kappale on Nashville-tuotantoa, eli kappaleessa soittavat elävät soittajat ja etenkin kitaroita on käytetty runsaasti. Nashvillessä luodaan usein sävyjä kitaroihin capon käytöllä, kuten tässäkin kappaleessa. Youtube-videolla Dave Haywood kertoo kitaraosuudestaan. Soinnuissa käytetään runsaasti add9-tehoja – jopa soinnun terssi korvaten. Kitaristisesti kappaleessa on vaikutteita myös indie-tyylisestä soitosta ja Policen Andy Summersin soitosta.

Erityisen huomion kappaleessa ansaitsee rumpali Chad Cromwellin osuus. Cromwell soittaa äärimmäisen dynaamisesti ja huomioi laulumelodiat hienovaraisesti. Cromwellin soitto on myös äärimmäisen ilmavaa. Cromwellin soitto on näiden seikkojen lisäksi myös persoonallista ja tunnistettavaa, mikä mielestäni nostaa hänet samaan kastiin John Bonhamin, Steve Gaddin, Jeff Porcaron ja muutaman muun ehdottoman huipun kanssa. Voi olla että tämä video on juuri tämän Need You Now’n äänityksistä.

Laitan loppuun vielä analyysin kappaleen instrumentaatiosta. Käytän tuollaista ammattilyhennettyä musaenglantia – se on helpompaa minulle ja ehkä joku voi jopa hyötyä siitä suomalaisen kielialueen ulkopuolellakin…

Analyysi tehty iTunesista ostetun singlen pohjalta. Ratkaisevin ero videoon verrattuna on puuttuva slide-kitara.

Intro

1. 4: Synth Pad, Piano melody only
2. 4: + El gtr left (1), El gtr right (2), Delay gtr (3) Ac gtr, Bass, Drums: kick & snare only

Verse 1

1. 8: Hillary solo, El gtrs 1 fills, Ac gtr, b, Drums: kick & snare – Delay gtr off
2. 8: Hillary & Charles duet, Hillary solo El gtrs 1 & 2, b, Drums: crash pan 11 o’clock

Chorus 1  (11 bars)

Hillary lead, Charles & Dave harmonies, + 12-string acoustic, El gtrs 1&2 indie style,   Drums: +ride cymbal

Interlude 1 (4 bars)

El gtr 2 off, + Piano melody, Drums: + hi-hat

Verse 2

1. 8: Charles solo, Ac gtrs off!, + Delay gtr, El gtrs 1&2 very slight fills, louder synth pad, Pedal Steel (?), Piano fills, Police/Lanois-style sound, note Cromwell’s genial snare crescendo-fill to the bridge pick-up bar!
2. 8: Hillary & Charles duet, Charles solo, ac gtrs long chords, note quite loud drum fill to the chorus!

Chorus 2 (11 bars) – as Chorus 1 – maybe more acoustic guitars…

C Section (8 bars)

+ Guitar solo, Charles vocal fills

Last bridge

Hillary + harmony, Drums off, ac gtr arpeggios, bass fills, piano fills

Chorus 3

1. 4: Hillary solo
2. 4: Charles solo
3. 3: Hillary + harmonies

Ending

1. 8: harmony vocals, piano melody in octaves, indie electric gtrs
2. 8: Hillary solo fill, note Cromwell’s superb work
3. piano melody, synth fades out

 

 

 

 

Kesäkuun 2016 suositukset: musiikki

Paljon tulee jaettua sosiaalisessa mediassa itseä kiinnostavia asioita. Sinne virtaan moni linkki sitten hukkuukin. Parhaimmat jutut kuitenkin ovat aikaa kestäviä. Siksi ajattelin vähän koota niitä blogiin, josta ne löytää helposti myöhemminkin. Tämä blogi on nimetty musiikkiblogiksi, mutta ajattelinpa kirjoitella myös muistakin asioista jotta kynää tulisi säännöllisemmin kirjoittamiseen käytettämän. Aloitetaan kuitenkin musiikista.

Musiikin – ja etenkin oman soittamisen ja treenamisen suhteen – olen viettänyt puolitarkoituksella hieman kevyempää vaihetta kesäkuun ajan. Uskon että pakoton suhtautuminen musiikkiin tekee hyvää musiikkisuhteelle, joka on mielestäni vaarassa kun työskentelee musiikinopettajana peruskoulussa. Mutta aivan kuivaa kautta ei ole musiikin suhteen vietettyä…

Kuunnelluimmat levyt (niin, kuuntelen levyjä – Spotifyn premiumin lopetin kevättalvella musiikkisuhteeni varjelemiseksi – tästä myöhemmin lisää) ovat:

• Michael Jackson: Off the Wall ja Thriller
• Timo Alakotila & Piano

Ylellä nähty dokumentti Michael Jackson’s Journey from Motown to Off the Wall herätti uudelleen kipinän Jacksonin musiikkiin. Tilasinkin heti edition, jossa tuo dokumentti on mukana.

 

Alakotilan soolopianolevy tuli Vega Folkissa eräänä toukokuisena iltapäivänä lähes kokonaan. Vaikutuin välittömästi.

Nuottitelineeltä löytyy Leo Brouwerin soolokitarakappaleet, Timo Alakotila & Piano -levyn nuotit ja ikuisuusprojektina J.S.Bachin luuttusävellykset/sovitukset kitaralle sovitettuina.

Brouwerin kappaleita soittelen lähinnä sähkökitaroilla ja hybrid-tekniikalla (plektra + 3 sormea). Suosittelen jyrkästi kuuntelemaan Patrik Kleemolan täydellisen Estudios Sencillos -kokoelman YouTubesta!

Olen soittanut lähinnä Tokain jatsikitaraani, johon Veijo Rautia teki toivomusten mukaan järjettömän hyvänkuuloiset mikit!

Ruotsin TV4:ltä tulleet Polar-palkinnon jakotilaisuus ja gaalaillallinen sai kertakaikkiaan hyvälle tuulelle. Ilmassa oli maailmanmestaruusjuhlien tuntua, sillä tulihan palkinto Cecilia Bartolin lisäksi ensimmäistä kertaa kotikentälle – ja tietysti Max Martinille! Täältä klippejä tilaisuuksista.

Lisäksi YouTubesta tullut kuunneltua nykykantria ja ihasteltua Nashvilleläistä tapaa tehdä asioita. Paljon levyjä siis hankintalistalla…

 

 

Katy Perry: Roar – short analysis of composition

Katy Perry’s new single Roar has leaked to net day before its official release 08/12/13. I listened tune from Billboard-site. Roar is probably written by Perry, Bonnie McKee, Dr. Luke and Max Martin – I’m waiting for ASCAP information.

Roar is mostly four-chord-tune in Bb major. Roar chords are Bb – Cm – Gm – Eb (1264). Dominant chord F comes in C section. Tempo is about 90 bpm. I think this is first Max Martin tune for Katy Perry in this tempo – but not first for Max Martin who has several direct hits in this tempo: Baby One More Time (Britney Spears), Behind These Hazel Eyes (Kelly Clarkson), Whatya Want from Me (Adam Lambert/Pink)…

Chords changes goes so that Bb is at beat one, Cm changes at second bars third beat – and so its with Gm and Eb also.

Vocal melody is almost completely based on Bb-major pentatonic scale: Bb,C,D,F,G. Verse ranges major sixth from Bb3 to G4 and chorus also major sixth between F4 and D5.

Verses phrases starts first on off-beat of one and then on beat one (1/16 up-beat) and off-beat for next eight bars. There are strong rhythmic motives also…

Most dominant melodic feature in chorus in use of motive Bb4 – G4 – F4. You can hear here also melodic motive from 90’s Backstreet Boys hit As Long as You Love Me…

Structure is typical. Short intro – verse – chorus – verse – chorus – lower energy C-section – and to end choruses.

I think that this is really great tune – I’m sure that you will really hear that tune many times in coming months…

Read also my analysis of …Baby One More Time.

Luo omaa musiikkiasi iPadillasi tai koneellasi!

Oman musiikin tekeminen on nykyisin helpompaa kuin koskaan!

Opetuksessani on musiikin luominen etusijalla – näppäinkomennot ja muu tekniikka kyllä seuraa perässä. Tärkeintä on tekemisen flow!

Opetuksessani aloitetaan silmukkapohjaisesta (”loopit”) musiikintekemisestä ja opetellaan muitakin uusia asioita tunti tunnilta. Opetuksessa käytettävä ohjelma/sovellus on GarageBand. Musiikkisi tekemiseen tarvitset iPadin tai oman koneen – onnistuu myös iPhonella!

Olen opettajana erikoistunut tekemiseen ja luomiseen pohjautuvaan oppimiseen (creativity based learning) ja musiikkiteknologian hyödyntämiseen. Musiikkikasvatuksen pro gradu -tutkielmani (tarkastusvaiheessa) käsittelee tekemiseen pohjautuvaa musiikintekemisen oppimista yläkoulun musiikkiluokilla.

Musiikintekemisoppituntien hinta 31€/45min vuoden 2013 loppuun saakka.

Myös mahdollista 60 min sessiot 2-3 hengen ryhmissä.

Kysyttävää? Soita tai meilaa vaikka heti: 040 4 808 444 tai antti.sunell(ä)gmail.com

Limit yourself – guitar

Sometimes setting extreme limits to ones playing and composing can be very effective. With instrument you must really think technical things and break away from common patterns and fingerings. When composing, with limited material you really had to think musicality and musical solutions.

Actually extreme limits does unlock creativity.

I made a little project with guitar. I made new little solo guitar piece every weekday. First limit was time. Tune had to be completed in twenty minutes – no more. And every day. One week week was limited technically: first week was in open position, second A-,D-,G- and B-strings only. Every day there was also another limit – some musical thing: modes, chords, arpeggios… Every tune was also made public – the most difficult thing was seeing myself playing not so polished – overproduced – musical material.

You can listen examples at my YouTube Channel.

Nordic Soundtrack part 2

Swedish Jon Ekstrand has made original score to the Snabba Cash 2 – lots of etheric synths and guitars!

Swedish Johan Söderqvist has been very productive. He has made score for example to Suzanne Biers movies After the Wedding and Oscar-winning In a Better World. Enjoy some hours his SoundCloud profile.

Oman tien kulkijat & Suomirokkia – Some Finnish Rock

Hellou! Now I write in finnish and with short english summary.

Kajaanilainen laulaja-lauluntekijä Jukka Kokkonen on yksi Suomen tarkimmin varjelluista salaisuuksista. Vollottajat-yhtyeessä vaikuttava nelikymppinen Kokkonen on tehnyt jylhää ja synkeää mustaa huumoria sisältävää musiikkiaan tuotteliaasti jo kolmisenkymmentä vuotta.

Singer-songwriter Jukka Kokkonen from Kajaani, Finland is one of the foremost unsung heroes in finnish music life…

Jyväskylässä nykyään vaikuttava kitaristi-laulaja-tuottaja-tiesmitä Markus Pulkkinen on tehnyt kahdenkymmenen vuoden ajan musiikkia teatterista lastenmusiikkiin, punkista fuusioon. Vuosituhannen vaihteessa Jyväskylän kirkkopuistossa esitetyn Millenium-gaalan musiikin teknisestä toteutuksesta kuulee ajoittain yhä vieläkin mitä erilaisempia versioita…

Markus Pulkkinen is a highly versatile musician-composer-producer from Jyväskylä, Finland

Järvenpääläinen Keltainen Lehdistö on viime aikojen sympaattisin tulokas. Pulkkista ja Kokkosta puolta nuoremmat muusikot tekevät konstailematonta suomirokkia – ja hyvin. Luulisi kelpaavan laajemmallekin kuulijakunnalle…

Keltainen Lehdistö (=yellow journalism) makes straight-ahead finnish rock/pop-music.