Lady Antebellum – Need You Now

Need You Now on yhdysvaltalaisen country-pop-yhtyeen Lady Antebellumin suuri hitti vuodelta 2010. Yhdysvalloissa kappale oli country- ja adult contemporary-listojen kärjessä ja käväisipä Billboard Hot 100-listan kakkosenakin. Yhdysvaltojen lisäksi Grammy-palkittu kappale oli hitti muuallakin maailmassa, mikä ei välttämättä ole tyypillistä countryksi luokiteltavalle musiikille.

Laulun ovat säveltäneet yhtyeen jäsenet Hillary Scott, Charles Kelley ja Dave Haywood – sekä Josh Kear. Kappale on yhtyeen toiselta, samannimiselta albumilta, jonka on tuottanut yhtyeen lisäksi Paul Worley.

Laulu on medium-tempoinen (110 bpm). Melodiat voidaan katsoa muodostuneen korkeintaan parista kolmesta motiivista. Kertosäkeen melodia on tavallaan “jo kuultu” kertosäkeeseen mennessä. Laulun sävellaji on E-duuri, joskin ensimmäisen asteen E-sointu rävähtää ensimmäistä kertaa vasta kertosäkeessä. Nämä piirteet ovat tyypillisiä ns. ruotsalaiselle laulunkirjoitukselle, mutta en mitenkään tiedä kuinka tietoisia vahvasta country-perinteestä ponnistavat muusikot tästä ovat…

Kappale on Nashville-tuotantoa, eli kappaleessa soittavat elävät soittajat ja etenkin kitaroita on käytetty runsaasti. Nashvillessä luodaan usein sävyjä kitaroihin capon käytöllä, kuten tässäkin kappaleessa. Youtube-videolla Dave Haywood kertoo kitaraosuudestaan. Soinnuissa käytetään runsaasti add9-tehoja – jopa soinnun terssi korvaten. Kitaristisesti kappaleessa on vaikutteita myös indie-tyylisestä soitosta ja Policen Andy Summersin soitosta.

Erityisen huomion kappaleessa ansaitsee rumpali Chad Cromwellin osuus. Cromwell soittaa äärimmäisen dynaamisesti ja huomioi laulumelodiat hienovaraisesti. Cromwellin soitto on myös äärimmäisen ilmavaa. Cromwellin soitto on näiden seikkojen lisäksi myös persoonallista ja tunnistettavaa, mikä mielestäni nostaa hänet samaan kastiin John Bonhamin, Steve Gaddin, Jeff Porcaron ja muutaman muun ehdottoman huipun kanssa. Voi olla että tämä video on juuri tämän Need You Now’n äänityksistä.

Laitan loppuun vielä analyysin kappaleen instrumentaatiosta. Käytän tuollaista ammattilyhennettyä musaenglantia – se on helpompaa minulle ja ehkä joku voi jopa hyötyä siitä suomalaisen kielialueen ulkopuolellakin…

Analyysi tehty iTunesista ostetun singlen pohjalta. Ratkaisevin ero videoon verrattuna on puuttuva slide-kitara.

Intro

  1. 4: Synth Pad, Piano melody only
  2. 4: + El gtr left (1), El gtr right (2), Delay gtr (3) Ac gtr, Bass, Drums: kick & snare only

Verse 1

  1. 8: Hillary solo, El gtrs 1 fills, Ac gtr, b, Drums: kick & snare – Delay gtr off
  2. 8: Hillary & Charles duet, Hillary solo El gtrs 1 & 2, b, Drums: crash pan 11 o’clock

Chorus 1  (11 bars)

Hillary lead, Charles & Dave harmonies, + 12-string acoustic, El gtrs 1&2 indie style,   Drums: +ride cymbal

Interlude 1 (4 bars)

El gtr 2 off, + Piano melody, Drums: + hi-hat

Verse 2

  1. 8: Charles solo, Ac gtrs off!, + Delay gtr, El gtrs 1&2 very slight fills, louder synth pad, Pedal Steel (?), Piano fills, Police/Lanois-style sound, note Cromwell’s genial snare crescendo-fill to the bridge pick-up bar!
  2. 8: Hillary & Charles duet, Charles solo, ac gtrs long chords, note quite loud drum fill to the chorus!

Chorus 2 (11 bars) – as Chorus 1 – maybe more acoustic guitars…

C Section (8 bars)

+ Guitar solo, Charles vocal fills

Last bridge

Hillary + harmony, Drums off, ac gtr arpeggios, bass fills, piano fills

Chorus 3

  1. 4: Hillary solo
  2. 4: Charles solo
  3. 3: Hillary + harmonies

Ending

  1. 8: harmony vocals, piano melody in octaves, indie electric gtrs
  2. 8: Hillary solo fill, note Cromwell’s superb work
  3. piano melody, synth fades out

 

 

 

 

Kesäkuun 2016 suositukset: musiikki

Paljon tulee jaettua sosiaalisessa mediassa itseä kiinnostavia asioita. Sinne virtaan moni linkki sitten hukkuukin. Parhaimmat jutut kuitenkin ovat aikaa kestäviä. Siksi ajattelin vähän koota niitä blogiin, josta ne löytää helposti myöhemminkin. Tämä blogi on nimetty musiikkiblogiksi, mutta ajattelinpa kirjoitella myös muistakin asioista jotta kynää tulisi säännöllisemmin kirjoittamiseen käytettämän. Aloitetaan kuitenkin musiikista.

Musiikin – ja etenkin oman soittamisen ja treenamisen suhteen – olen viettänyt puolitarkoituksella hieman kevyempää vaihetta kesäkuun ajan. Uskon että pakoton suhtautuminen musiikkiin tekee hyvää musiikkisuhteelle, joka on mielestäni vaarassa kun työskentelee musiikinopettajana peruskoulussa. Mutta aivan kuivaa kautta ei ole musiikin suhteen vietettyä…

Kuunnelluimmat levyt (niin, kuuntelen levyjä – Spotifyn premiumin lopetin kevättalvella musiikkisuhteeni varjelemiseksi – tästä myöhemmin lisää) ovat:

  • Michael Jackson: Off the Wall ja Thriller
  • Timo Alakotila & Piano

Ylellä nähty dokumentti Michael Jackson’s Journey from Motown to Off the Wall herätti uudelleen kipinän Jacksonin musiikkiin. Tilasinkin heti edition, jossa tuo dokumentti on mukana.

 

Alakotilan soolopianolevy tuli Vega Folkissa eräänä toukokuisena iltapäivänä lähes kokonaan. Vaikutuin välittömästi.

IMG_0525

Nuottitelineeltä löytyy Leo Brouwerin soolokitarakappaleet, Timo Alakotila & Piano -levyn nuotit ja ikuisuusprojektina J.S.Bachin luuttusävellykset/sovitukset kitaralle sovitettuina.

IMG_0523

Brouwerin kappaleita soittelen lähinnä sähkökitaroilla ja hybrid-tekniikalla (plektra + 3 sormea). Suosittelen jyrkästi kuuntelemaan Patrik Kleemolan täydellisen Estudios Sencillos -kokoelman YouTubesta!

Olen soittanut lähinnä Tokain jatsikitaraani, johon Veijo Rautia teki toivomusten mukaan järjettömän hyvänkuuloiset mikit!

Ruotsin TV4:ltä tulleet Polar-palkinnon jakotilaisuus ja gaalaillallinen sai kertakaikkiaan hyvälle tuulelle. Ilmassa oli maailmanmestaruusjuhlien tuntua, sillä tulihan palkinto Cecilia Bartolin lisäksi ensimmäistä kertaa kotikentälle – ja tietysti Max Martinille! Täältä klippejä tilaisuuksista.

Lisäksi YouTubesta tullut kuunneltua nykykantria ja ihasteltua Nashvilleläistä tapaa tehdä asioita. Paljon levyjä siis hankintalistalla…

 

 

Kitaraopetus muuttuu kurssipaketeiksi elokuussa – juhannukseen saakka vielä yksittäisiä tunteja edullisesti

Vielä juhannusviikolle 25 saakka annan kitaratunteja hyvien kulkuyhteyksien varrella Espoon Olarissa edulliseen 31€/45minuuttia hintaan. Maanantaista 6.6.2016 alkaen on myös mahdollista pitää tunteja päiväsaikaan – ja mahdollisuus pitää myös todellinen kitaransoiton treenaamisen tehokuuri. Mieluiten meilaa antti.sunell(ø)gmail.com.

Elokuusta 2016 lähtien kitaraopetus muuttuu kurssimaisiksi aihekohtaisiksi ja tavoitteelliseksi paketeiksi. Kurssipakettien etuja verrattuna perinteisiin yksityistunteihin on mm:

  • materiaali sisältyy hintaan ja se on selkeästi kansioitu
  • kurssi on selkeästi määritelty – takuu jonkin osa-alueen paranemisesta, mikäli kursiin liittyvät harjoitukset tehdään
  • asiakas tietää selkeästi mihin pyritään ja osaa suhteuttaa omat tavoitteensa sisältöön nähden
  • taatusti huolella suunnitellut tuntikokonaisuudet
  • kuitenkin mahdollisuus räätälöintiin kurssikokonaisuuden sisällä – mikäli kyse yksityistunneista
  • jne.

Kurssit tulevat olemaan jotakuinkin seuraavat:

  1. Sähkökitaran tekniikkaa paremmaksi klassisella ohjelmistolla. Kurssi 1.
    • intermediate level
    • tarkoitettu soittajille, jotka haluavat laajentaa teknistä ja harmonista ilmaisupalettiaan, esimerkiksi blues-rock soittajille, jotka tuntevat “polkevansa paikallaan”
    • oikean käden mahdollisuudet, hybrid-picking
    • haltuun edistyneempää harmoniankäsittelyä: käännökset, äänenkuljetus
    • asioiden soveltaminen muihin genreihin (rock, pop, jazz…)
    • noin 10 kappaletta/ 10x45min
    • kappaleista tulee olemaan myös tabulatuurit (suosittelen silti nuotinlukukurssia)
    • takaa paremmat ilmaisumahdollisuudet ja tekniikan, jos kurssiaineisto treenataan
    • hinta noin 400€
    • huom. ei kuitenkaan neoklassinen/metallikitaroinnin kurssi
  2. Nuotinluku haltuun.
    • beginner/intermediate/advanced -level
    • “…ja mähän en lue nuotteja.” –lausahduksella saattoi kerätä uskottavuuspisteitä Pihtiputaan rokkipiireissä 80-luvulla, mutta nykyään fiksu soittaja genrestä riippumatta haluaa opetella nuotinluvun ja -kirjoittamisen perusteet yksinkertaisesti siksi että se mahdollistaa paljon rikkaamman musiikkimaailman.
    • tabulatuuri on kyllä hyvä, mutta nuottikirjoitus on nopeampi ja universaalimpi kun sen vaan jaksaa opetella
    • otelaudan hahmotus vapaassa asemassa
    • otelaudan hahmotus asemissa
    • kielen pitkittäinen hahmotus
    • erillisiä melodia- ja rytmiikkaharjoituksia
    • aineisto länsimaisen taidemusiikin historiasta vuosisatojen varrelta ja opettajan tuottamaa
    • takaa merkittävästi paremman nuotinluku ja -kirjoitustaidon, kunhan paketin harjoitukset suoritetaan
    • 5x45min -10x45min riippuen alkutilanteesta
  3. Modaalinen harmonia ja sävellys.
    • intermediate
    • omat luovat voimat käyttöön!
    • moodi-improvisointi
    • harmonia: modaaliset voicingit, kvarttisoinnut jne.
    • harjoitusten suorittaminen takaa luovuuden lukkojen ja kitaran otelaudan avautumisen

Myös muuta luvassa – kurssikuvaukset tarkentuvat kesällä.

Lisätietoja meilitse: antti.sunell(ø)gmail.com

Suomalaisen musiikkitieteen menetetyt mahdollisuudet – malli hallittuun alasajoon.

1970-luvulla Helsingin yliopistolla Erkki Kurenniemi rakentaa musiikkitieteen laitoksella laitteita studioon. Miljoonan taalan paikka! Satsataan laitekehitykseen ja haetaan yhteistyömahdollisuuksia kansainvälisiltä syntikkavalmistajilta, annetaan prototyypit jonkun kansainvälistä huomiota saaneen muusikon – vaikka Giorgio Moroderin – käyttöön. Valitettavasti näin ei kuitenkaan tapahdu. Nämä innovaatiot tehdään täysin ilmaiseksilaitoksen budjettia ei käytetä. Laitos keskittyy inuittien örinää kultturisesti analysoivaan etnomusikologiaan, semiotiikkaan ja muihin vastaaviin suuntauksiin, jotka eivät koskaan pystyneet saavuttamaan tarttumapintaa käytännön musiikki- tai muullekaan elämälle, vaan jäivät pienten akateemisten piirien apurahapuuhasteluksi.

1990-luvulla Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksella on kyllä ihan hyvät puitteet: on studiota ja viimeisimpiä Macceja ohjelmistoineen. Jälleen miljoonan taalan paikka! Erikoistetaan opiskelijat koneiden ja ohjelmistojen käyttöön, aletaan panostaa ohjelmistokehitykseen. Tehdään täällä musiikkiohjelmistojen, teknisen tuotannon ja laitekehityksen tulevat kansainväliset taitajat! Valitettavasti kuitenkaan näin ei tapahdu. Studion ovi pysyy kiinni ja Maccien musaohjelmistojen treenaaminen on opiskelijoiden vapaaa-ajan toimintaa (onneksi muuten itselläni näin oli). Järjestetään musiikkituotannon kurssi, mutta luennoitsija luennoi tuhannen kalvonsa kanssa psykoanalyysiä Paul McCartneystä! No okei – tuolla kurssilla tehtiin piisi – nuoteilla tietysti. Omani vain oli liian intuitiivis-implisiittisesti toteutettu: biisinkirjoittaminen kun oli tehty ilman kirjallisia lähteitä! 1,5:llä nippanappa läpi…

Tässä oli kaksi esimerkkiä siitä kuinka musiikkitieteen valtavirta on mennyt sokeasti käytännöstä vierautunutta akateemista uomaansa pitkin unohtaen mahdollisuutensa olla rakentava osa maailmaa. Suurimmalla osalla tieteistä on oma jatkumoalansa, esimerkiksi musiikkikasvatuksella monipuolinen pedagoginen ammattimaailma, joissa maisterin paperit ainakin periaatteen tasolla kertovat tieteeseen nojaavasta pedagogiikasta. Musiikkitieteellä tällaista jatkumoalaa ei ole! Toki musiikkitieteestä valmistuneet ovat tilastollisesti työllistyneet hyvin – suurelta osin töihin, joilla ei ole mitään tekemistä musiikkitieteessä opiskeltujen asioiden kanssa. Lähes satavuotisen historiansa aikana suomalaisen musiikkitieteen valtavirta ei ole onnistunut luomaan yhtään merkittävää käytäntöön sovellettavaa tulosta. Tie on siis käyty loppuun.

Julkinen budjetti on rajallinen. Valitettavasti myös koulutuksesta ja tutkimuksesta on leikattava. Esitänkin nyt mallin, jossa musiikkitiede ajetaan Suomessa alas itsenäisenä tieteenalana, kuitenkin siten että mahdollisuudet käytäntöä tukevana ja innovaatioita tekevänä tuotteistavana suuntauksena säilyisi edelleen.

Musiikkitiedettä voi Suomessa opiskella peräti neljässä paikassa! Tarkastellaanpa nyt Turun yliopiston, Åbo Akademin, Helsingin yliopiston ja Jyväskylän yliopiston musiikkitiede-esittelyitä hevonpaskatutka vahvasti päällä. Tarkastellaan mikä on säilyttämisen arvoista, sovellettavaa ja jopa mahdollisesti kaupallistettavaa.

Turun yliopistossa painotutaan mm. ekomusikologiaan ja musiikin kriittiseen diskurssianalyysiin. Musiikkiteknologiaa tutkitaan kulttuurisesti. Ei siis mitään käytäntöön ja sovellettavuuteen vivahtavaa. Sorry Turku, koko toiminta vaan leikkuriin…käytäntöön suuntautuneet voinevat suunnistaa kohti Helsinkiä ja Jyväskylää…tai sitten kielen vaihtamista, sillä…

Åbo Akademin toiminta on varmaan pientä ja rahoitus tulee varmaankin suurilta osin säätiöiltä, joten jätetäänpä rauhaan tällä kertaa…

Jyväskylässä opiskellaan mm. kehollisuutta musiikissa ja yhteisöllisyyttä musiikissa. No huh huh! Menetelmäopintojakin on ihan tarpeeksi… Ehdotan Jyväskylälle seuraavaa järjestelyä: pedagogisesti suuntautuneet musiikkikasvatuksen puolelle ja teknisesti ja neurotieteellisesti (todellakin tärkeä ala!) suuntautuneet erillisiin Music and mind-tyylisiin maisteriohjelmiin, joissa käsittääkseni ihan vakavasti tavoitellaan sovellettavuutta käytäntöön.

Entäpäs sitten Helsinki? Ehdotan tietokoneavusteisen tutkimuksen siirtämistä Aalto-yliopiston yhteyteen. Etnomusikologiat ja semiotiikat kylmästi vaan romukoppaan.

Itse olen aikanaan valmistunut Jyväskylän musiikkitieteestä (tosin myös ammatillista käytäntöä lähellä olevan erittäin tarpeellisen musiikkikasvatuksen opinnot plakkarissa), joten tiedän tasan tarkkaan mistä puhun. Varmasti kirjoitukseni tulee ärsyttämään monia – mutta itse katson tämän olevan alan sisältä tuleva rakentava ehdotus: näillä toiminpiteillä saataisiin käytännönläheisille soveltajille lisää resursseja ja säästöäkin tulisi.

Max Martin (osa 3) – työskentely

Yksi juttu on varmaa: Max Martin työskentelee ja on työskennellyt musiikkinsa eteen paljon. Fredrik Eliassonin Ruotsin radion P4-kanavalle tekemässä ohjelmassa Arvet efter Cheiron – en oändlig historia moni haastateltava kertoo pyöreitä päiviä studiollaan viettävästä huipputuottajasta.

Cheiron-vuosien jälkeen menestys tuottajana ja laulunkirjoittajana ei jatkunutkaan samanlaisena. Martin itse kutsuu vuosia 2001-2003 “kylmiksi vuosiksi”. Valtavasta kontrollintarpeesta tuli ongelma. Ratkaisuksi tuli ottaa työprosessiin mukaan useampia tekijöitä. Tällöin prosessiin saatiin uutta myönteistä energiaa – ja myös jokainen oppi toisiltaan. Kehitys laulunkirjoittajana/tuottajana oli nyt kaikille prosessiin osallistuneille nopeampaa. Ja niinpä menetys alkoi uudelle ja “kylmät vuodet” loppuivat Kelly Clarksonin Since You Been Gone –hitin myötä.

Martin on hyvin melodiakeskeinen lauluntekijä. Hyvin pitkään hallitsevana työtapana oli kehitellä ensin laulumelodiat ja sen jälkeen koko muu paketti. Sanelukone on tärkein työväline tässä tekniikassa.

Nykyään Martin tekee töitä monilla erilaisilla metodeilla. Yksi tavoista on tehdä laulumelodiat toisten tekemien taustojen päälle. Esimerkkinä tällaisesta työskentelystä ovat laulut Roar ja Beauty And the Beat. Monesti Martin myös kehittelee toisten tekemiä lauluja edelleen.

Martin kertoo hakevansa balanssia laulun eri osien välille. Tähän prosessiin käytetään kunnolla aikaa. Valtava kokemus on tuonut tekemiseen keinoja, joilla päästään työkentelyssä eteenpäin, mikäli esimerkiksi työnteko on jumiutunut hyvään säkeistömelodiaan. Esimerkiksi haastattelussa Martin ottaa Taylor Swiftin kappaleen Shake It Off. Kuitenkin homma pyritään pitämään spontaanina ja intuitiivisena.

Tällä hetkellä “Martinin tallissa” on kymmenisen laulunkirjoittajaa ja tuottajaa sekä Los Angelesissa että Tukholmassa. Hittiä siis syntyy vuorokauden ympäri…