Mysteeri Nashvillessä

Yhdysvaltalaisen Lady Antebellumin kolmannella levyllä on bonuskappaleena ns. akustinen versio yhtyeen megahitistä Need You Now. Kysymyksessä ei ole esimerkiksi tunnelmallinen livetaltiointi, vaan todennäköisesti melkolailla fiksattuun tempoon menevä viimeistelty studiodemo. Lähdin selvittämään asiaa täysin väärästä paikasta.

Ensimmäistä blogausta tehdessä eteen tuli toinenkin mysteeri. Miksi Behind Scenes-tyylisellä musiikkivideolla on slidekitara, mutta minun levyilläni ei.

No kun tuossa videolla on US-versio ja täälläpäin maailmaa taas tarjotaan outside-US-versiota – levy-yhtiöissä kun oletetaan että meille eurooppalaisille ei kantrielementit oikein nappaa…

Katsotaanpa vielä pätkä, jossa Cromwell nakuttelee Lady Antebellum-sessiossa.

”Ja minähän en YouTube-kommentteja lueskele!”

Ehkä välillä kannattaisi.  Ja kannattaa myös välillä katsoa kuka videon on ladannut. Sattuu nyt tällä kertaa olemaan Lady Antebellumin basisti Craig Young.

Joten nyt on #muuten mahdollisuus ensimmäisen asteen metodiin: kysytään asiasta paremmin tietävältä.

Joten jätin kommenttikenttään seuraavan viestin: ”Thank You Craig for sharing this and thanks all the great work on Lady Antebellum albums! Seems that Chad is playing on some kind loop – is that some kind of click track or guide track?” Suurella jännityksellä jään odottamaan vastaako kiireinen ykkösketjun soittaja…

Videon kommenttikentässä Craig kertoo: ”the drums take 4 hours, and then everyone else get 5 minutes…”

Eli ensin taotaan ylivoimainen rumpuraita ja siihen päälle muiden selvittävä pohjalta ensimmäisellä otolla…

Kun tarkkaan kuuntelee, Cromwell soittaa jonkinlaisen loopin päälle. Kyseessä tuskin on Need You Now – ehkäpä joku muu levyn tai levylle pääsemätön medium-tempoinen kappale.

Eli tällä kertaa taotaan Nashville-perinteestä hieman poiketen klikin päälle. Ehkä tarkemmin ilmaistuna guide-trackin päälle.

Guide trackissä on klikin lisäksi kappaleen rakenne, peruslaulut ja perusharmoniat – esim. peruskomppikitara. Lopulliseen versioon äänitetään ensin rummut ja basso. Tuo alunperin mainittu bonusraita lienee toiminut ainakin osittain guide-trackinä Cromwellille.

Ansiokkaita nettilinkkejä guide-trackin tekemiseen:

Music Stack Exchance-sivusto

Recording Revolution-sivusto ja täältä videota

Cobalt Audio-sivusto

Ja lopuksi kaikkein herkullisin linkki:

Sound On Sound -sivuston laaja tuottaja Paul Worleyn ja ääniteknikko Clarke Schleicherin haastattelu.

Aiheena haastattelussa mm.

• esituotanto
• tuottajan työ
• live-soittajakeskeisyys Nashvillessä
• songwriting – työskentely laulunkirjoittajien kanssa
• teknistä dataa, mm. mikeistä (paljon!)
• harjoittelusta ja sovittamisesta, harjoitusdemojen tekemisestä
• jenkki- ja muun maailman versiot

Mysteeri ei vielä aivan selvinnyt, mutta kysellään ja kommentoikaa ihmeessä! Lopuksi blogauksen sovelluskohteet:

• guide-trackin tekeminen
• äänittäminen
• yleinen musiikkituotanto

 

 

 

 

Sovellettavan tiedon tuottamisen haaste

Tässä on työn alla mm. pieni linkkikokoelma, josta voi löytää vastauksia edellisessä postauksessa esitettyihin kysymyksiin. Mielelläni käytän asian selvittämiseksi muutaman tunnin lomastani.

Tiedon etsiminen ja kirjoittaminen on kivaa ja aion kehittyä molemmissa. Erityistä bonusta tulee, jos vielä pystyy olemaan hyödyksi toisille.

Kehittyäkseen täytyy kuitenkin olla jonkin verran tavoitteita ja harrasteella sopivaa haasteellisuutta (lukeekaa #muuten oikeasti se Csikszentmihalyin Flow). Niinpä asetan itselleni haasteen.

Aion tuottaa tässä blogissa vuoden loppuun mennessä vähintään kaksi kertaa enemmän sovellettavaa tietoa kuin mitä institutionaalinen suomalainen musiikkitiede pystyy tuottamaan koko vuoden 2016 aikana.

Paino on sanalla soveltava. Eli tiedon täytyy olla sovellettavissa jollain tavalla – vaikkapa kitaransoittoon, koulutukseen/opetukseen tai vaikkapa piisintekemiseen. Institutionaaliseksi musiikkitieteeksi lasketaan kaikki julkaistu materiaali, johon on jollain tavalla käytetty julkista rahoitusta. Tämä tarkoittaa yliopistoilla vakinaisesti työskentelevien professoreiden yms. porukan, sekä valtion apurahoja nauttivan porukan tekemää julkaistua musiikkitiedettä. Yksityisten säätiöiden apurahoilla tehtyä tutkimusta ei lasketa mukaan. Tähän ei kuulu myöskään gradut, sillä aina kuitenkin löytyy niitä rohkeita, jotka uskaltavat tehdä jotain käytännönläheistä pelkäämättä egomaanisten tohtoreiden kostotoimenpiteitä (gradun tarkastus venähtää yli puoli vuotta, hylsy tai mahdollisimman heikko arvosana, paperit kuntoon vasta kun yleiset virkahaut ohi jne. jne.). Ulkopuolella ovat myös käytännönläheinen musiikkikasvatus ja Jyväskylän MMT-ohjelma.

Itse teen hommaa harrastuksena töiden ohessa. Tämä saattaa hieman vaikuttaa kirjoittamisen säännöllisyyteen.

Entä metodiikka? Seuraavat menetelmät ovat erinomaisia tiedonhankintaan:

1. Soitto tai muu yhteydenotto asiantuntijaan (ehdottomasti paras metodi!)
2. YouTube-haku
3. Hakukonehaku
4. Helmet-kirjastohaku, Arsca-haku
5. (tuskin tarvitsee, mutta laitetaan vielä yliopistojen kirjastojen haku)

Mutta hei! Jotta homma olisi mahdollisimman mielenkiintoista, homman on hyvä olla vuorovaikutteista! Tarkoittaa sitä että lukijoiden ehdotuksista olen erittäin kiitollinen. Vähän jo aikaisemmista postauksista saa mieltmyksistäni osviittaa, mutta kaikki musiikkimaailman käytännön kysymykset huomioidaan. Eli viestiä vaan meilillä, Twitterissä, Facebookissa, tai kommenttikentässä – ihan miten vaan!

Miten pisteet sitten lasketaan? Joululoman jälkeen tammikuussa 2017 tsekataan tämä blogi ja vierelle institutionaalisesti julkaistu musatiede. Kun jutusta löytyy selkeästi osoitettavissa oleva soveltamiskohde, saa julkaisu pisteen (tai vaikka kaksi, jos sovelluskohteita löytyy). Jos en saa kaksi kertaa enempää pisteitä, lupaan jokaiselle yliopiston musiikkitieteellä vakituisesti työskentelevälle ilmaisen 45 minuutin soittotunnin!

 

 

 

 

Musiikkitiede keskityy vääriin asioihin

Viime päivinä olen kuunnellut ja soitellut yhdysvaltalaisen Lady Antebellum-yhtyeen tuotantoa. Yhtyeen kolmannen levyn Own the Night lopussa on bonusraitana akustinen versio yhtyeen megahitistä Need You Now. Versio koostuu dominoivasta ”kahdella kädellä” soitetusta melkoisen alleviivaavasta ja taitteita vahvasti merkkaavasta pianosäestyksestä, parista tasaisia kahdeksasosia soittavasta kitarasta, sekä suhteellisen kuivista ja rytmisesti täsmällisistä lauluosuuksista. Piano vaikuttaa kvantisoidulta. Ei siis todellakaan mitään luomuakustista meininkiä.

Tätä ei varmasti ole alunperin julkaistavaksi tarkoitettu. Bonusraidan täytyy siis olla demo. Mutta onko tätä käytetty click-trackina lopulliselle versiolle? Tai rumpalille, jonka osuuden päälle lopulliset äänitykset on tehty?

Vaikka minulla on sekä musiikkitieteen että musiikkikasvatuksen syventävät opinnot, minä en kuitenkaan kovin paljoa tiedä kuinka levyjä tehdään musiikkiteollisuuden suurkaupungissa Nashvillessä.  Musiikkitieteessähän lähdettiin musiikkituotantoa käsittelemään psykoanalyysin kautta… Mutta tiedonjanoni on valtava.

Niinpä kirjastoon – oikein yliopiston kirjastoon selvittämään asiaa. Niinhän tämä ja moni muu asia selviäisi! Hakusanoiksi siis music, production ja Nashville.

Ja tässä tulos:

Eli yksi tulos, jonka relevanssi kovin vähäistä. Kirjojakin vain yksi kappale.

Surkeaa – enpä lähtenyt kansalliskirjastoon.

No tehdäänpä huvikseen toinen haku.

Olen soittanut ja tehnyt musiikkia 80-luvulta ja työkseni lähinnä opettanut lähinnä musiikkia tavalla tai toisella parikymmentä vuotta. En ole ikinä tekemisen käytäntööni tarvinnut musiikkitieteen suuntausta nimeltään Music & Gender. Tiedän, että se ei todellakaan mittaa mitään, eikä ”tutkimukset” ole toistettavissa – eli music and gender ei täytä tieteelle asetettuja perusvaatimuksia. Kyselyistäni huolimatta en ole saanut selville mihin tuota music & genderiä käytetään ja/tai tarvitaan.

Meilläpäin tuollaista sanotaan huuhaaksi, höpö-höpöksi tai lässytykseksi.

Sen tiedän kuitenkin, että suuntauksella on professuureja Suomessa! Ja ollut pitkään!

Joku matemaattisesti lahjakkaampi voisikin laskea mitä pelkästään nämä aineen professuurit ovat tulleet vuosikymmenten saatossa yhteiskunnallemme maksamaan – sivukuluista puhumattakaan.

Mutta takaisin hakuun:

Eli ainakin 573 viitettä täydellä relevanssilla! Niteillä vieläpä useita saatavuustietoja!

Tottakai minä tiedän, että hain tietoa täysin väärästä paikasta! Kysymykseni tulee ratkeamaan ihan muilla keinoilla. Niin kuin useimpiin muihinkin käytännön ongelmiin. Mutta miksi pitää pitää yllä kallista järjestelmää, joka on painotuksiltaan täysin hakoteillä?

Eikä tämä ole ensimmäinen tapaus. Vastaavia hakuesimerkkejä pystyisi antamaan kymmeniä. Musiikkitiede ei pysty antamaan vastauksia ja käytännön tietoa harrastuksen tai ammatin tueksi, koska se painottuu epäoleellisiin asioihin.

Lopetetaan nykymuotoinen musiikkitiede. Ainakin lopetetaan yhteiskunnan rahojen pumppaaminen tuollaiseen toimintaan – harrastaa toki saa mitä vaan.

(lue myös postaukseni musiikkitieteen menetetyistä mahdollisuuksista)

 

 

 

Luo omaa musiikkiasi iPadillasi tai koneellasi!

Oman musiikin tekeminen on nykyisin helpompaa kuin koskaan!

Opetuksessani on musiikin luominen etusijalla – näppäinkomennot ja muu tekniikka kyllä seuraa perässä. Tärkeintä on tekemisen flow!

Opetuksessani aloitetaan silmukkapohjaisesta (”loopit”) musiikintekemisestä ja opetellaan muitakin uusia asioita tunti tunnilta. Opetuksessa käytettävä ohjelma/sovellus on GarageBand. Musiikkisi tekemiseen tarvitset iPadin tai oman koneen – onnistuu myös iPhonella!

Olen opettajana erikoistunut tekemiseen ja luomiseen pohjautuvaan oppimiseen (creativity based learning) ja musiikkiteknologian hyödyntämiseen. Musiikkikasvatuksen pro gradu -tutkielmani (tarkastusvaiheessa) käsittelee tekemiseen pohjautuvaa musiikintekemisen oppimista yläkoulun musiikkiluokilla.

Musiikintekemisoppituntien hinta 31€/45min vuoden 2013 loppuun saakka.

Myös mahdollista 60 min sessiot 2-3 hengen ryhmissä.

Kysyttävää? Soita tai meilaa vaikka heti: 040 4 808 444 tai antti.sunell(ä)gmail.com

GarageBand – to teach or not to teach? Part 1.

Ok, I’ve been teaching music in schools since 1996, but I don’t still have my master exam in music education – I have a MA-exam with major in musicology, but I hardly can confess that – I try to be practical musician and teacher – not a paper-tasty sahara-dry ”Beatles-researcher”. Classical piano is still missing from full exam – and a Master Thesis!

I decided to make my thesis in the field of music technology pedagogy. The subject is the usage of digital audio workstation (DAW) – I chose GarageBand.

So I started a music technology project in my job in school in a big city in Finland. I’m teaching grades 7-9 – including so called music classes. Music classes have three music lessons in a week. They are talented, exuberant and demanding young people – I can tell that there’s lots of work with them! I made the project with four groups.

In my school there is only two PC workstations in the music class. And they are slow and hasn’t any DAWs installed in them.  So I brought my old MacBook Pro to school.

In the first two to three hours I taught some very basic features in GarageBand: loops, making midi- and audiotracks, making new tracks, simple project settings and so on. Then we made some technical exercices with these basic features.

I made a little workstation in the very little room near the class: MBP, ordinary computer speakers and and old Yamaha-keyboard. Something like that – sorry about bad quality of picture…

After the teaching session students made their projects in groups of two or three. They had three hours to complete their project. I didn’t give any instructions about what the project ”should” be. Just: ”Make your own tune.”

And they did.

After all had made their project, I made a little survey. Here is some observations:

– very few had experience making music with DAW.

– nobody wanted teacher being watching their project (I made ordinary music lessons during their projects).

– almost every group made things things that I didn’t taught. There were automations, custom synths, effects and so on

– almost every group felt that three hours were running and their project was just beginning

– almost everyone had positive toughts about project

I also checked the web-browser after their project. There weren’t any game sites, Facebook and so on in the history. There were almost nothing in the web histories – maybe some YouTube music videos or GarageBand instructions.

I think the groups experienced some kind of Flow during their GarageBand-project. But the flow, letting space for experimentation and controlling too much are subjects in the future…

Reserch plan for Jyväskylä Universitity Music education department in comments – in finnish, sorry…

Opetan myös musiikintekemistä. I teach also creating music.