Olipa kerran musiikinopettaja joka oli hyvä työssään. Joka päivä laulettiin ja soitettiin, moni oppilaista oppi komppaamaan kitaralla Luotsiveneen, tutustui kauan sitten eläneen mestarin kuuluisaan teokseen, treenasi congilla kuubalaista tumbao-rytmiä, ja tunnit sujuivat letkeästi ja kaikilla oli hyvä mieli. Yhtenä päivänä kaikki muuttui: jokainen oli saanut joululahjaksi pienen laitteen, jolla pystyi tekemään vaikka mitä: pelaamaan hauskoja pelejä, juttelemaan toisten kanssa kaikessa hiljaisuudessa ja tekemään ihan omaa musiikkia – jota moni myös halusi tehdä. Jossain alettiin myös miettiä miksi siellä koulussa ylipäätänsä ollaan: ulkoa opeteltu tieto unohtui nopeasti – eikä sillä välttämättä mitään tehtykään. Valtakuntaan haluttiin uudenlaisia alamaisia, joilla olisi jatkuva taito omaksua uusia taitoja ihan uusissa ammateissa. Joku kaikkia viisaampi puhui jostain luovuudesta. Tämän vuoksi opettajankin oli nyt opeteltava jotain ihan uutta – jo oli aikakin, sillä Musa 7-kirjat alkoivat olla jo täysin repaleisia. Tämän vuoksi musiikinopettajakin osti uusia vimpaimia, katsoi internetistä kuinka maailmalla ihmiset tekivät ihan omia sävellyksiä ja lopulta alkoi pikkuhiljaa opettaakin aivan uudenlaisia taitoja – oikeastaan hän ei paljoa enää opettanutkaan sillä oppilaat ottivat vimpaimien mahdollisuudet haltuun melkeinpä ihan itsenäisesti. Kunnes lopulta edelleen toki soitettiin ja laulettiin, mutta myös tehtiin omaa musiikkia – ja kaikki oli lopulta vielä paremmin kuin ennen.”
Nykyään opetan myös musiikintekemistä.
Antti Sunell Music Blog 