”Ingenting, absolut ingenting.”
Näin vastaa ruotsalainen huipputuottaja ja -laulunkirjoittaja Max Martin kun Fredrik Eliasson kysyy häneltä radio-ohjelmassa Arvet efter Cheiron – en oändlig historia mitä hän olisi ilman ruotsalaista julkista musiikkikoulutusta.
Martin opiskeli kunnallisessa musiikkikoulussa Tukholman lähellä nokkahuilua, trumpettia ja käyrätorvea. Sandbergit eivät olleet ”musiikkiperhe” ammatillisessa mielessä. Puhaltimista nuori Martin innostui kuullessaan elävänä kouluorkesterin konsertin. Aikaa vietettiin paljon treenikämpillä ja – huoneissa – joista moni oli yhteiskunnan subventoimia.
Aikaansa Södra Latin-lukion musiikkilinjalla Martin pitää myös erittäin merkittävänä uransa kehitykselle. Koulussa opiskeli samaan aikaan lukuisia nykyisen ruotsalaisen musiikkielämän huippuvaikuttajia: Klas Åhlund, Peter Jöback, Alexander Kronlund… Koulussa inspiroiduttiin yleisestä lahjakkuudesta ja luotiin tärkeitä verkostoja.
Martin Sandberg asuu ja työskentelee nykyään pääsääntöisesti Los Angelesissa. Muuton ensisijaiseksi syyksi Martin kertoo halun edistää lastensa kielitaitoa ja kulttuurien tuntemusta – toisena syynä toki mainitaan ammatillinen syy olla musiikkiteollisuuden keskiössä. Ruotsin korkeaa verotusta Martin ei mainitse muuttonsa syynä.
Martin pitää yhteiskunnan satsausta musiikkiin, musiikkikoulutukseen – ja kulttuuriin ylipäätään – erittäin tärkeänä. Ainakin hänen tapauksessaan julkinen subventointi on tuonut kruunut verotuloina takaisin – kerroin lienee tähtitieteellinen…
Nykyisinä ”vaikeina aikoina” suosittelisin kulttuuri- ja koulutusleikkauksia suunnittelevia suomalaisia päättäjiä tutustumaan Max Martinin ja monien muiden nykyisten ruotsalaisten musiikkimenestyjien tarinaan. Subventointi kulttuuriin on paitsi maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin, mutta mikä on kaikkein tärkeintä: lisännyt valtavasti yhteiskunnan yleistä hyvinvointia – tätä seikkaa ei mitata rahassa.
Antti Sunell Music Blog 