Mysteeri Nashvillessä

Yhdysvaltalaisen Lady Antebellumin kolmannella levyllä on bonuskappaleena ns. akustinen versio yhtyeen megahitistä Need You Now. Kysymyksessä ei ole esimerkiksi tunnelmallinen livetaltiointi, vaan todennäköisesti melkolailla fiksattuun tempoon menevä viimeistelty studiodemo. Lähdin selvittämään asiaa täysin väärästä paikasta.

Ensimmäistä blogausta tehdessä eteen tuli toinenkin mysteeri. Miksi Behind Scenes-tyylisellä musiikkivideolla on slidekitara, mutta minun levyilläni ei.

No kun tuossa videolla on US-versio ja täälläpäin maailmaa taas tarjotaan outside-US-versiota – levy-yhtiöissä kun oletetaan että meille eurooppalaisille ei kantrielementit oikein nappaa…

Katsotaanpa vielä pätkä, jossa Cromwell nakuttelee Lady Antebellum-sessiossa.

”Ja minähän en YouTube-kommentteja lueskele!”

Ehkä välillä kannattaisi.  Ja kannattaa myös välillä katsoa kuka videon on ladannut. Sattuu nyt tällä kertaa olemaan Lady Antebellumin basisti Craig Young.

Joten nyt on #muuten mahdollisuus ensimmäisen asteen metodiin: kysytään asiasta paremmin tietävältä.

Joten jätin kommenttikenttään seuraavan viestin: ”Thank You Craig for sharing this and thanks all the great work on Lady Antebellum albums! Seems that Chad is playing on some kind loop – is that some kind of click track or guide track?” Suurella jännityksellä jään odottamaan vastaako kiireinen ykkösketjun soittaja…

Videon kommenttikentässä Craig kertoo: ”the drums take 4 hours, and then everyone else get 5 minutes…”

Eli ensin taotaan ylivoimainen rumpuraita ja siihen päälle muiden selvittävä pohjalta ensimmäisellä otolla…

Kun tarkkaan kuuntelee, Cromwell soittaa jonkinlaisen loopin päälle. Kyseessä tuskin on Need You Now – ehkäpä joku muu levyn tai levylle pääsemätön medium-tempoinen kappale.

Eli tällä kertaa taotaan Nashville-perinteestä hieman poiketen klikin päälle. Ehkä tarkemmin ilmaistuna guide-trackin päälle.

Guide trackissä on klikin lisäksi kappaleen rakenne, peruslaulut ja perusharmoniat – esim. peruskomppikitara. Lopulliseen versioon äänitetään ensin rummut ja basso. Tuo alunperin mainittu bonusraita lienee toiminut ainakin osittain guide-trackinä Cromwellille.

Ansiokkaita nettilinkkejä guide-trackin tekemiseen:

Music Stack Exchance-sivusto

Recording Revolution-sivusto ja täältä videota

Cobalt Audio-sivusto

Ja lopuksi kaikkein herkullisin linkki:

Sound On Sound -sivuston laaja tuottaja Paul Worleyn ja ääniteknikko Clarke Schleicherin haastattelu.

Aiheena haastattelussa mm.

• esituotanto
• tuottajan työ
• live-soittajakeskeisyys Nashvillessä
• songwriting – työskentely laulunkirjoittajien kanssa
• teknistä dataa, mm. mikeistä (paljon!)
• harjoittelusta ja sovittamisesta, harjoitusdemojen tekemisestä
• jenkki- ja muun maailman versiot

Mysteeri ei vielä aivan selvinnyt, mutta kysellään ja kommentoikaa ihmeessä! Lopuksi blogauksen sovelluskohteet:

• guide-trackin tekeminen
• äänittäminen
• yleinen musiikkituotanto

 

 

 

 

Max Martin (osa 3) – työskentely

Yksi juttu on varmaa: Max Martin työskentelee ja on työskennellyt musiikkinsa eteen paljon. Fredrik Eliassonin Ruotsin radion P4-kanavalle tekemässä ohjelmassa Arvet efter Cheiron – en oändlig historia moni haastateltava kertoo pyöreitä päiviä studiollaan viettävästä huipputuottajasta.

Cheiron-vuosien jälkeen menestys tuottajana ja laulunkirjoittajana ei jatkunutkaan samanlaisena. Martin itse kutsuu vuosia 2001-2003 ”kylmiksi vuosiksi”. Valtavasta kontrollintarpeesta tuli ongelma. Ratkaisuksi tuli ottaa työprosessiin mukaan useampia tekijöitä. Tällöin prosessiin saatiin uutta myönteistä energiaa – ja myös jokainen oppi toisiltaan. Kehitys laulunkirjoittajana/tuottajana oli nyt kaikille prosessiin osallistuneille nopeampaa. Ja niinpä menetys alkoi uudelle ja ”kylmät vuodet” loppuivat Kelly Clarksonin Since You Been Gone –hitin myötä.

Martin on hyvin melodiakeskeinen lauluntekijä. Hyvin pitkään hallitsevana työtapana oli kehitellä ensin laulumelodiat ja sen jälkeen koko muu paketti. Sanelukone on tärkein työväline tässä tekniikassa.

Nykyään Martin tekee töitä monilla erilaisilla metodeilla. Yksi tavoista on tehdä laulumelodiat toisten tekemien taustojen päälle. Esimerkkinä tällaisesta työskentelystä ovat laulut Roar ja Beauty And the Beat. Monesti Martin myös kehittelee toisten tekemiä lauluja edelleen.

Martin kertoo hakevansa balanssia laulun eri osien välille. Tähän prosessiin käytetään kunnolla aikaa. Valtava kokemus on tuonut tekemiseen keinoja, joilla päästään työkentelyssä eteenpäin, mikäli esimerkiksi työnteko on jumiutunut hyvään säkeistömelodiaan. Esimerkiksi haastattelussa Martin ottaa Taylor Swiftin kappaleen Shake It Off. Kuitenkin homma pyritään pitämään spontaanina ja intuitiivisena.

Tällä hetkellä ”Martinin tallissa” on kymmenisen laulunkirjoittajaa ja tuottajaa sekä Los Angelesissa että Tukholmassa. Hittiä siis syntyy vuorokauden ympäri…

 

Max Martin (osa 1) – kaiken takana on Cheiron

Kukaan maailmassa on tuskin voinut välttyä kuulemasta Max Martinin musiikkia. Hittilistoilta tuntuu koko ajan löytyvän jotain, jossa tämän ruotsalaisen tähtituottajan näpit on jollain lailla pelissä. Billboard-listan ykkösten tekijänä mies on kolmantena – enemmän Billboard-ykkösiä ovat tehtailleet vain herrat Paul McCartney ja John Lennon.

Itse Martin Sandbergistä ja hänen työskentelystään kuitenkin tiedetään minimaalisesti. Mies kun keskittyy täysillä työhönsä eikä paistattele liiemmälti julkisuudessa – eikä haastatteluita tipu. Paitsi ehkä kerran kymmenessä vuodessa omalla äidinkielellä kotikaupungin paikallisradiolle…

Nyt Sveriges Radion P4-kanavalla kuitenkin tullut Fredrik Eliassonin 135 minuutin mittainen ohjelma Arvet efter Cheiron – en oändlig historia Cheiron-studion jälkimainingeista. Ohjelmassa Max Martin, Shellback ja moni muu hittitehtailija  ovat laajalti äänessä. Tämä ohjelma on vielä jonkin aikaa kuultavissa Ruotsin radion sivuilla. Mutta jos ohjelma ehtii kadota verkosta tai jos tämä jalo skandinaavinen kieli (joka muuten kannattaa opetella jo pelkästään dekkareiden takia) tuottaa vaikeaa, referoin asiaa tässä hieman suomeksi.

Cheiron-studio toimi Tukholmassa vuosina 1993 – 2000. Denniz PoP ja Tom Talomaa perustivat studion tavoitteenaan tuottaa musiikkia, joka menestyisi laajalti koko maailmassa. Tarkoituksena oli hyödyntää ruotsalaisten tekijöiden hyviä laulunteko- ja tuotantotaitoja – ei niinkään tuottaa paikallisia artisteja. Artisteja, joille Cheiron teki musiikkia olivat mm. Ace of Base, Britney Spears, Backstreet Boys ja Bon Jovi. Max Martin palkattiin Cheironille hommiin varsin varhaisessa vaiheessa.

Cheironilla työskenteli kymmenkunta lauluntekijää ja tuottajaa. Tuotannon ideana oli jo alunperinkin tiimityö. Paikka jakaantui useisiin pieniin työpisteisiin, joissa työskenneltiin 2-3 hengen ryhmissä. Ovet kuitenkin ”pidettiin auki” ja ideoita vaihdettiin runsaasti. Cheironin työskentelymentaliteettia ja – ilmapiiriä kuvaillaan ainutlaatuiseksi.

Jörgen Elofsson kertoo, että Cheironin musiikintekeminen oli hyvin analyyttistä – voidaan jopa puhua termistä eningeering musiikin tekemisen yhteydessä. Ajan myötä Cheironilla kehittyi tietynlainen kaava, jota sovellettiin hittipiisien tehtailussa. ”Cheiron-kaavasta” on puhunut mm. Cheironilla työskennellyt Andreas Carlsson TV-ohjelmasarjassa Låtarna som förändrade musiken, sekä Arnthor Birgisson ASCAP-luennossaan. Myös Eliassonin ohjelmassa viitataan ”kaavaan” usein.

Seuraavassa muutamia Cheiron-kaavan piirteitä:

•kun kertosäe tulee, se on jo ”kuultu”

•korkeintaan kolme melodista elementtiä samassa kappaleessa

•rakenne aina suurinpiirtein sama: ABABCBB

•kappale tunnistettavissa sekunnissa

•aiheiden jatkuva kierrätys

Tällä kertaa aiheesta tämän verran – lisää on tulossa!