Lady Antebellum – Need You Now

Need You Now on yhdysvaltalaisen country-pop-yhtyeen Lady Antebellumin suuri hitti vuodelta 2010. Yhdysvalloissa kappale oli country- ja adult contemporary-listojen kärjessä ja käväisipä Billboard Hot 100-listan kakkosenakin. Yhdysvaltojen lisäksi Grammy-palkittu kappale oli hitti muuallakin maailmassa, mikä ei välttämättä ole tyypillistä countryksi luokiteltavalle musiikille.

Laulun ovat säveltäneet yhtyeen jäsenet Hillary Scott, Charles Kelley ja Dave Haywood – sekä Josh Kear. Kappale on yhtyeen toiselta, samannimiselta albumilta, jonka on tuottanut yhtyeen lisäksi Paul Worley.

Laulu on medium-tempoinen (110 bpm). Melodiat voidaan katsoa muodostuneen korkeintaan parista kolmesta motiivista. Kertosäkeen melodia on tavallaan ”jo kuultu” kertosäkeeseen mennessä. Laulun sävellaji on E-duuri, joskin ensimmäisen asteen E-sointu rävähtää ensimmäistä kertaa vasta kertosäkeessä. Nämä piirteet ovat tyypillisiä ns. ruotsalaiselle laulunkirjoitukselle, mutta en mitenkään tiedä kuinka tietoisia vahvasta country-perinteestä ponnistavat muusikot tästä ovat…

Kappale on Nashville-tuotantoa, eli kappaleessa soittavat elävät soittajat ja etenkin kitaroita on käytetty runsaasti. Nashvillessä luodaan usein sävyjä kitaroihin capon käytöllä, kuten tässäkin kappaleessa. Youtube-videolla Dave Haywood kertoo kitaraosuudestaan. Soinnuissa käytetään runsaasti add9-tehoja – jopa soinnun terssi korvaten. Kitaristisesti kappaleessa on vaikutteita myös indie-tyylisestä soitosta ja Policen Andy Summersin soitosta.

Erityisen huomion kappaleessa ansaitsee rumpali Chad Cromwellin osuus. Cromwell soittaa äärimmäisen dynaamisesti ja huomioi laulumelodiat hienovaraisesti. Cromwellin soitto on myös äärimmäisen ilmavaa. Cromwellin soitto on näiden seikkojen lisäksi myös persoonallista ja tunnistettavaa, mikä mielestäni nostaa hänet samaan kastiin John Bonhamin, Steve Gaddin, Jeff Porcaron ja muutaman muun ehdottoman huipun kanssa. Voi olla että tämä video on juuri tämän Need You Now’n äänityksistä.

Laitan loppuun vielä analyysin kappaleen instrumentaatiosta. Käytän tuollaista ammattilyhennettyä musaenglantia – se on helpompaa minulle ja ehkä joku voi jopa hyötyä siitä suomalaisen kielialueen ulkopuolellakin…

Analyysi tehty iTunesista ostetun singlen pohjalta. Ratkaisevin ero videoon verrattuna on puuttuva slide-kitara.

Intro

1. 4: Synth Pad, Piano melody only
2. 4: + El gtr left (1), El gtr right (2), Delay gtr (3) Ac gtr, Bass, Drums: kick & snare only

Verse 1

1. 8: Hillary solo, El gtrs 1 fills, Ac gtr, b, Drums: kick & snare – Delay gtr off
2. 8: Hillary & Charles duet, Hillary solo El gtrs 1 & 2, b, Drums: crash pan 11 o’clock

Chorus 1  (11 bars)

Hillary lead, Charles & Dave harmonies, + 12-string acoustic, El gtrs 1&2 indie style,   Drums: +ride cymbal

Interlude 1 (4 bars)

El gtr 2 off, + Piano melody, Drums: + hi-hat

Verse 2

1. 8: Charles solo, Ac gtrs off!, + Delay gtr, El gtrs 1&2 very slight fills, louder synth pad, Pedal Steel (?), Piano fills, Police/Lanois-style sound, note Cromwell’s genial snare crescendo-fill to the bridge pick-up bar!
2. 8: Hillary & Charles duet, Charles solo, ac gtrs long chords, note quite loud drum fill to the chorus!

Chorus 2 (11 bars) – as Chorus 1 – maybe more acoustic guitars…

C Section (8 bars)

+ Guitar solo, Charles vocal fills

Last bridge

Hillary + harmony, Drums off, ac gtr arpeggios, bass fills, piano fills

Chorus 3

1. 4: Hillary solo
2. 4: Charles solo
3. 3: Hillary + harmonies

Ending

1. 8: harmony vocals, piano melody in octaves, indie electric gtrs
2. 8: Hillary solo fill, note Cromwell’s superb work
3. piano melody, synth fades out

 

 

 

 

Max Martin (osa 1) – kaiken takana on Cheiron

Kukaan maailmassa on tuskin voinut välttyä kuulemasta Max Martinin musiikkia. Hittilistoilta tuntuu koko ajan löytyvän jotain, jossa tämän ruotsalaisen tähtituottajan näpit on jollain lailla pelissä. Billboard-listan ykkösten tekijänä mies on kolmantena – enemmän Billboard-ykkösiä ovat tehtailleet vain herrat Paul McCartney ja John Lennon.

Itse Martin Sandbergistä ja hänen työskentelystään kuitenkin tiedetään minimaalisesti. Mies kun keskittyy täysillä työhönsä eikä paistattele liiemmälti julkisuudessa – eikä haastatteluita tipu. Paitsi ehkä kerran kymmenessä vuodessa omalla äidinkielellä kotikaupungin paikallisradiolle…

Nyt Sveriges Radion P4-kanavalla kuitenkin tullut Fredrik Eliassonin 135 minuutin mittainen ohjelma Arvet efter Cheiron – en oändlig historia Cheiron-studion jälkimainingeista. Ohjelmassa Max Martin, Shellback ja moni muu hittitehtailija  ovat laajalti äänessä. Tämä ohjelma on vielä jonkin aikaa kuultavissa Ruotsin radion sivuilla. Mutta jos ohjelma ehtii kadota verkosta tai jos tämä jalo skandinaavinen kieli (joka muuten kannattaa opetella jo pelkästään dekkareiden takia) tuottaa vaikeaa, referoin asiaa tässä hieman suomeksi.

Cheiron-studio toimi Tukholmassa vuosina 1993 – 2000. Denniz PoP ja Tom Talomaa perustivat studion tavoitteenaan tuottaa musiikkia, joka menestyisi laajalti koko maailmassa. Tarkoituksena oli hyödyntää ruotsalaisten tekijöiden hyviä laulunteko- ja tuotantotaitoja – ei niinkään tuottaa paikallisia artisteja. Artisteja, joille Cheiron teki musiikkia olivat mm. Ace of Base, Britney Spears, Backstreet Boys ja Bon Jovi. Max Martin palkattiin Cheironille hommiin varsin varhaisessa vaiheessa.

Cheironilla työskenteli kymmenkunta lauluntekijää ja tuottajaa. Tuotannon ideana oli jo alunperinkin tiimityö. Paikka jakaantui useisiin pieniin työpisteisiin, joissa työskenneltiin 2-3 hengen ryhmissä. Ovet kuitenkin ”pidettiin auki” ja ideoita vaihdettiin runsaasti. Cheironin työskentelymentaliteettia ja – ilmapiiriä kuvaillaan ainutlaatuiseksi.

Jörgen Elofsson kertoo, että Cheironin musiikintekeminen oli hyvin analyyttistä – voidaan jopa puhua termistä eningeering musiikin tekemisen yhteydessä. Ajan myötä Cheironilla kehittyi tietynlainen kaava, jota sovellettiin hittipiisien tehtailussa. ”Cheiron-kaavasta” on puhunut mm. Cheironilla työskennellyt Andreas Carlsson TV-ohjelmasarjassa Låtarna som förändrade musiken, sekä Arnthor Birgisson ASCAP-luennossaan. Myös Eliassonin ohjelmassa viitataan ”kaavaan” usein.

Seuraavassa muutamia Cheiron-kaavan piirteitä:

•kun kertosäe tulee, se on jo ”kuultu”

•korkeintaan kolme melodista elementtiä samassa kappaleessa

•rakenne aina suurinpiirtein sama: ABABCBB

•kappale tunnistettavissa sekunnissa

•aiheiden jatkuva kierrätys

Tällä kertaa aiheesta tämän verran – lisää on tulossa!