Sovellettavan tiedon tuottamisen haaste

Tässä on työn alla mm. pieni linkkikokoelma, josta voi löytää vastauksia edellisessä postauksessa esitettyihin kysymyksiin. Mielelläni käytän asian selvittämiseksi muutaman tunnin lomastani.

Tiedon etsiminen ja kirjoittaminen on kivaa ja aion kehittyä molemmissa. Erityistä bonusta tulee, jos vielä pystyy olemaan hyödyksi toisille.

Kehittyäkseen täytyy kuitenkin olla jonkin verran tavoitteita ja harrasteella sopivaa haasteellisuutta (lukeekaa #muuten oikeasti se Csikszentmihalyin Flow). Niinpä asetan itselleni haasteen.

Aion tuottaa tässä blogissa vuoden loppuun mennessä vähintään kaksi kertaa enemmän sovellettavaa tietoa kuin mitä institutionaalinen suomalainen musiikkitiede pystyy tuottamaan koko vuoden 2016 aikana.

Paino on sanalla soveltava. Eli tiedon täytyy olla sovellettavissa jollain tavalla – vaikkapa kitaransoittoon, koulutukseen/opetukseen tai vaikkapa piisintekemiseen. Institutionaaliseksi musiikkitieteeksi lasketaan kaikki julkaistu materiaali, johon on jollain tavalla käytetty julkista rahoitusta. Tämä tarkoittaa yliopistoilla vakinaisesti työskentelevien professoreiden yms. porukan, sekä valtion apurahoja nauttivan porukan tekemää julkaistua musiikkitiedettä. Yksityisten säätiöiden apurahoilla tehtyä tutkimusta ei lasketa mukaan. Tähän ei kuulu myöskään gradut, sillä aina kuitenkin löytyy niitä rohkeita, jotka uskaltavat tehdä jotain käytännönläheistä pelkäämättä egomaanisten tohtoreiden kostotoimenpiteitä (gradun tarkastus venähtää yli puoli vuotta, hylsy tai mahdollisimman heikko arvosana, paperit kuntoon vasta kun yleiset virkahaut ohi jne. jne.). Ulkopuolella ovat myös käytännönläheinen musiikkikasvatus ja Jyväskylän MMT-ohjelma.

Itse teen hommaa harrastuksena töiden ohessa. Tämä saattaa hieman vaikuttaa kirjoittamisen säännöllisyyteen.

Entä metodiikka? Seuraavat menetelmät ovat erinomaisia tiedonhankintaan:

1. Soitto tai muu yhteydenotto asiantuntijaan (ehdottomasti paras metodi!)
2. YouTube-haku
3. Hakukonehaku
4. Helmet-kirjastohaku, Arsca-haku
5. (tuskin tarvitsee, mutta laitetaan vielä yliopistojen kirjastojen haku)

Mutta hei! Jotta homma olisi mahdollisimman mielenkiintoista, homman on hyvä olla vuorovaikutteista! Tarkoittaa sitä että lukijoiden ehdotuksista olen erittäin kiitollinen. Vähän jo aikaisemmista postauksista saa mieltmyksistäni osviittaa, mutta kaikki musiikkimaailman käytännön kysymykset huomioidaan. Eli viestiä vaan meilillä, Twitterissä, Facebookissa, tai kommenttikentässä – ihan miten vaan!

Miten pisteet sitten lasketaan? Joululoman jälkeen tammikuussa 2017 tsekataan tämä blogi ja vierelle institutionaalisesti julkaistu musatiede. Kun jutusta löytyy selkeästi osoitettavissa oleva soveltamiskohde, saa julkaisu pisteen (tai vaikka kaksi, jos sovelluskohteita löytyy). Jos en saa kaksi kertaa enempää pisteitä, lupaan jokaiselle yliopiston musiikkitieteellä vakituisesti työskentelevälle ilmaisen 45 minuutin soittotunnin!

 

 

 

 

Lady Antebellum – Need You Now

Need You Now on yhdysvaltalaisen country-pop-yhtyeen Lady Antebellumin suuri hitti vuodelta 2010. Yhdysvalloissa kappale oli country- ja adult contemporary-listojen kärjessä ja käväisipä Billboard Hot 100-listan kakkosenakin. Yhdysvaltojen lisäksi Grammy-palkittu kappale oli hitti muuallakin maailmassa, mikä ei välttämättä ole tyypillistä countryksi luokiteltavalle musiikille.

Laulun ovat säveltäneet yhtyeen jäsenet Hillary Scott, Charles Kelley ja Dave Haywood – sekä Josh Kear. Kappale on yhtyeen toiselta, samannimiselta albumilta, jonka on tuottanut yhtyeen lisäksi Paul Worley.

Laulu on medium-tempoinen (110 bpm). Melodiat voidaan katsoa muodostuneen korkeintaan parista kolmesta motiivista. Kertosäkeen melodia on tavallaan ”jo kuultu” kertosäkeeseen mennessä. Laulun sävellaji on E-duuri, joskin ensimmäisen asteen E-sointu rävähtää ensimmäistä kertaa vasta kertosäkeessä. Nämä piirteet ovat tyypillisiä ns. ruotsalaiselle laulunkirjoitukselle, mutta en mitenkään tiedä kuinka tietoisia vahvasta country-perinteestä ponnistavat muusikot tästä ovat…

Kappale on Nashville-tuotantoa, eli kappaleessa soittavat elävät soittajat ja etenkin kitaroita on käytetty runsaasti. Nashvillessä luodaan usein sävyjä kitaroihin capon käytöllä, kuten tässäkin kappaleessa. Youtube-videolla Dave Haywood kertoo kitaraosuudestaan. Soinnuissa käytetään runsaasti add9-tehoja – jopa soinnun terssi korvaten. Kitaristisesti kappaleessa on vaikutteita myös indie-tyylisestä soitosta ja Policen Andy Summersin soitosta.

Erityisen huomion kappaleessa ansaitsee rumpali Chad Cromwellin osuus. Cromwell soittaa äärimmäisen dynaamisesti ja huomioi laulumelodiat hienovaraisesti. Cromwellin soitto on myös äärimmäisen ilmavaa. Cromwellin soitto on näiden seikkojen lisäksi myös persoonallista ja tunnistettavaa, mikä mielestäni nostaa hänet samaan kastiin John Bonhamin, Steve Gaddin, Jeff Porcaron ja muutaman muun ehdottoman huipun kanssa. Voi olla että tämä video on juuri tämän Need You Now’n äänityksistä.

Laitan loppuun vielä analyysin kappaleen instrumentaatiosta. Käytän tuollaista ammattilyhennettyä musaenglantia – se on helpompaa minulle ja ehkä joku voi jopa hyötyä siitä suomalaisen kielialueen ulkopuolellakin…

Analyysi tehty iTunesista ostetun singlen pohjalta. Ratkaisevin ero videoon verrattuna on puuttuva slide-kitara.

Intro

1. 4: Synth Pad, Piano melody only
2. 4: + El gtr left (1), El gtr right (2), Delay gtr (3) Ac gtr, Bass, Drums: kick & snare only

Verse 1

1. 8: Hillary solo, El gtrs 1 fills, Ac gtr, b, Drums: kick & snare – Delay gtr off
2. 8: Hillary & Charles duet, Hillary solo El gtrs 1 & 2, b, Drums: crash pan 11 o’clock

Chorus 1  (11 bars)

Hillary lead, Charles & Dave harmonies, + 12-string acoustic, El gtrs 1&2 indie style,   Drums: +ride cymbal

Interlude 1 (4 bars)

El gtr 2 off, + Piano melody, Drums: + hi-hat

Verse 2

1. 8: Charles solo, Ac gtrs off!, + Delay gtr, El gtrs 1&2 very slight fills, louder synth pad, Pedal Steel (?), Piano fills, Police/Lanois-style sound, note Cromwell’s genial snare crescendo-fill to the bridge pick-up bar!
2. 8: Hillary & Charles duet, Charles solo, ac gtrs long chords, note quite loud drum fill to the chorus!

Chorus 2 (11 bars) – as Chorus 1 – maybe more acoustic guitars…

C Section (8 bars)

+ Guitar solo, Charles vocal fills

Last bridge

Hillary + harmony, Drums off, ac gtr arpeggios, bass fills, piano fills

Chorus 3

1. 4: Hillary solo
2. 4: Charles solo
3. 3: Hillary + harmonies

Ending

1. 8: harmony vocals, piano melody in octaves, indie electric gtrs
2. 8: Hillary solo fill, note Cromwell’s superb work
3. piano melody, synth fades out

 

 

 

 

…Baby One More Time – Some analysis of rhythmic-motivic work in melody

Britney Spears mega-hit …Baby One More Time from 1999 is written by Max Martin and produced by Martin, Rami Yacoub and Denniz PoP. It’s a great example of the production and writing style of Cheiron Studios in 90’s Stockholm. As a composition Baby One More Time is example of using very restricted amount of musical material.

Lets listen…

Opening piano riff is just genial! And the piano riff is core in motivic development of this song. Actually rhythmically this motive is similar to opening motive Beethoven’s Fifth Symphony…

Just adding two extra eight-notes we get ”ooh baby baby”-motive. The first eight bars are rhytmically different placements of this motive – just adding two quarter notes at the end of phrases. Next four bars uses that motive backwards (”show me…”).

Chorus is combination of these things with very strong ending phrase.

There is lot of short 3:4 polyrhythms here – along with the strong rhythmical motives common in Max Martin tunes.

About sounds – I think there is lots of Korg Trinity…

I don’t know how much Martin knows about classical techniques in musical composition, but there is very similar – if not exactly same – techniques in for example in Schubert Lieder and classical period composers tunes.